Attac: Suomen Pankki ratkoo finanssikriisiä kriisin syillä
Attac ilahtui Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen lausunnosta, jonka
mukaan Yhdysvaltain asuntolainoista puhjennut finanssikriisi tulee
vaikuttamaan myös Suomeen. Liikasen lausunto lopettaa Suomen virallisen
pää pensaaseen -linjan. Liikasen tarjoamat lääkkeet ovat kuitenkin
hakoteillä.
"Liikanen esittää palkkamalttia, joka on nimenomaan johtanut
kotitalouksien velkaantumiseen. Tämä on finanssikriisin tärkein laukaiseva
tekijä," sanoo Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli, ja jatkaa: "Suomen
Pankissa olisi korkea aika tarkastaa talouspoliittisia perusoletuksia.
Palkkamaltin perustana oleva inflaation hillitseminen on osa uusliberaalia
ajattelua, jonka mukaan koko kriisin ei edes pitäisi olla mahdollinen".
Attacin mukaan finanssikriisi osoittaakin, että viimeisten vuosikymmenten
aikana syntynyt uusi vauraus perustuu lähinnä velkaan. Kansalaiset on
saatu uskomaan aitoon kasvuun, kun todellisuudessa markkinat ovat
tuottaneet vain odotuksia. Nyt kupla on puhjennut ja velkaa ottaneet
hyväuskoiset kansalaiset joutuvat pankkien pelastusoperaation
maksumiehiksi.
"Myös Suomen viimeaikainen menestys on perustunut lainarahalla elämiseen.
Olemme todellisuudessa köyhempiä ja lisäksi huomattavasti
riskialttiimmassa tilanteessa kuin mihin järkevällä talouspolitiikalla
olisi pystytty", toteaa Attacin toinen puheenjohtaja Teppo Eskelinen.
Eskelinen muistuttaa, että pahin uusliberalismin aiheuttama kriisi,
sosiaalinen eriarvoistuminen sekä valtioiden sisäisesti että globaalisti,
on paheneva ongelma. Valtioiden tulisi suunnata interventionsa sosiaalisen
tasa-arvon edistämiseksi eikä pankkiirien pelastamiseksi. Näin
vuosikymmenten aikana syntynyttä sosiaalista tuhoa voitaisiin lähteä
korjaamaan.
Lisätiedot:
Mikko Sauli, mikko.sauli@gmail.com, 040 7474 323
Teppo Eskelinen, teeskeli@cc.jyu.fi, 050 357 65 87
perjantai 26. syyskuuta 2008
torstai 25. syyskuuta 2008
Finanssikriisi avaa uusia mahdollisuuksia
Tilanne on nyt sen verran paha, että kenties Attacin ja muiden samanmielisten pitkään paukuttamia näkemyksiä finanssipääomien säätelemisen tärkeydestä aletaan vihdoin kuunnella, Transnational Instituten Susan George totesi Euroopan sosiaalifoorumissa.
Hänen mukaansa ekologisen, sosiaalisen ja rahoituskriisin ratkaiseminen edellyttää ainakin kahta asiaa:
1) Pankit ja muut rahoituslaitokset on lakisäänteisesti velvoitettava lainaamaan määrätty osa lainapääomastaan "hyviin" tarkoituksiin omakustannehintaan.
2) Kansainväliset verot on otettava käyttöön, jotta edes murto-osaa maailman pääomista saataisiin palvelemaan yhteistä hyvää.
George puhui altermondialistisen liikkeen tulevaisuutta pohtineessa seminaarissa 19. syyskuuta. Tallensin puheenvuoron tavallisella pokkarikameralla, joten kuvanlaatu ei ole kovin hifiä. Ääni kuuluu kuitenkin hyvin.
Henri Purje
tiistai 23. syyskuuta 2008
ESF kuvina
Tässä vielä joitain kuvia lauantain menestyksekkäästä ESF-paraatista. Kokemus oli mieleenpainuva!
Vaaditaan: rakkautta ja rahanvallan sääntelyä.
Ruotsissa keskustellaan paljon.
Stop EPAs!
Työväen liike.
Mustanaamiot marssilla.
Maria Manner
Vaaditaan: rakkautta ja rahanvallan sääntelyä.
Ruotsissa keskustellaan paljon.
Stop EPAs!
Työväen liike.
Mustanaamiot marssilla.Maria Manner
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Globaalia ja eurooppalaista
Useat kehitysmaiden aktivistit syyttävät eurooppalaisia siitä, että olemme liian kiinnostuneita muiden asioista, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Katse olisi käännettävä Eurooppaan itseensä: minkälaisia talouden, kulutuksen, osallistumisen jne malleja luomme ja hyväksymme.
Euroopan sosiaalifoorumi on kenties paras mahdollinen paikka harrastaa kollektiivista ajattelua tämän teeman ympärillä. Elämme muutenkin varsin kiinnostavaa aikaa. Eurooppaakin ideologisesti hallinnnut uusliberalismi on sisäisessä kriisissä. Samoin Euroopan Unionin eliittivetoinen poliittinen prosessi on kriisiytynyt Lissabonin sopimuksen umpikujan myötä. Tämä tilanne suorastaan huutaa marginaaleissa eläneitä vaihtoehtoja esiin.
Näistä lähtökohdista käsin seurasin keskusteluja parin keskeisen aiheen ympärillä. Toinen on idea ”eurooppalaisesta mallista” ylipäänsä, toinen Euroopan eliittien talouspoliittisen strategian vaikutukset.
Eurooppalaisen mallin kriisiytyminen on uusliberalismin väistämätön tulos, koska malli edellyttää varsin laajaa julkista sektoria. Ongelma ilmenee usein pikemmin praktisena kuin ideologisena. Tämä tuli selvästi esiin esimerkiksi julkisten palveluiden yksityistämistä käsittelevissä seminaareissa. Kun julkiset viskaalit ovat tilanteessa, jossa on löydettävä keinoja tulla toimeen vähemmällä rahalla, yksityistäminen tulee monelle mieleen. Käytännölliset intressit tosin ovat usein myös kääntyneet julkisten palveluiden eduksi: useissa maissa on yksinkertaisesti huomattu, että esimerkiksi terveydenhuollon antaminen yksityisten yritysten käsiin ei säästä rahaa, päinvastoin.
Tämän varsin selvä huomio tulee varsin kiinnostavaksi, kun saman analyysin kuulee Saksan, Turkin ja Venäjän kansalaisliikkeiden edustajilta samassa sessiossa. On ollut kiinnostavaa huomata, että vaikka poliittinen dynamiikka on eri maissa täysin erilainen, ja poliittiset kamppailut sijoittuvat aina tähän olemassaolevaan kontekstiin, yksityistämisohjelmat ja niiden vaikutukset ovat huomattavan identtisiä. Samalla sosiaalifoorumissa tietysti oppii paljon yksityistämisprosessien vastaisista kamppailuista joista ei muuten kuulisi mitään – Turkin yleislakkokutsun esittelyn jälkeen venäläinen aktivisti harmitteli, etteivät he koskaan saa sanomaansa esille: ”Venäjällä on sananlasku: jos Napoleonilla olisi ollut nyky-Venäjän lehdistö käytössään, kukaan ei olisi koskaan kuullut Waterloosta”.
Euroopan talouspoliittisten strategioiden puiminen on ollut myös laajaa. Kehitysmaiden edustajien suusta kuulee jatkuvasti saman viestin: Eurooppa on muuttumassa entistä aggressiivisemmaksi yritystensä etujen palvelijaksi, vaikka retorisella tasolla apu ja kehitys ovat edelleen hallitsevia. Afrikan maiden huoli EPA-sopimusten vaikutuksista on aitoa huolta toimeentulon vähienkin mahdollisuuksien tuhoutumisesta.
Strategisemmin esimerkiksi War on want -järjestön sessiossa päästiin keskustelemaan myös samojen talousstrategioiden vaikutuksista Euroopassa. Näyttää selvältä, että samat sopimukset, joita Afrikka pelkää, ovat vain erittäin harvojen etu – käytännössä niiden, joiden intressit ovat sulautuneet pääoman intresseihin. Kiinnostavaa olikin seurata esimerkiksi perinteisten liittojen, kuten Saksan IG Metallin, edustajien keskustelua siitä, miten työläiset saisi muiden kuin oman yrityksen tai oman maan kilpailuedun taakse virittäytyneiden strategioiden taakse.
Siinäpä haastetta ”globaalille Euroopalle”.
Teppo Eskelinen
Euroopan sosiaalifoorumi on kenties paras mahdollinen paikka harrastaa kollektiivista ajattelua tämän teeman ympärillä. Elämme muutenkin varsin kiinnostavaa aikaa. Eurooppaakin ideologisesti hallinnnut uusliberalismi on sisäisessä kriisissä. Samoin Euroopan Unionin eliittivetoinen poliittinen prosessi on kriisiytynyt Lissabonin sopimuksen umpikujan myötä. Tämä tilanne suorastaan huutaa marginaaleissa eläneitä vaihtoehtoja esiin.
Näistä lähtökohdista käsin seurasin keskusteluja parin keskeisen aiheen ympärillä. Toinen on idea ”eurooppalaisesta mallista” ylipäänsä, toinen Euroopan eliittien talouspoliittisen strategian vaikutukset.
Eurooppalaisen mallin kriisiytyminen on uusliberalismin väistämätön tulos, koska malli edellyttää varsin laajaa julkista sektoria. Ongelma ilmenee usein pikemmin praktisena kuin ideologisena. Tämä tuli selvästi esiin esimerkiksi julkisten palveluiden yksityistämistä käsittelevissä seminaareissa. Kun julkiset viskaalit ovat tilanteessa, jossa on löydettävä keinoja tulla toimeen vähemmällä rahalla, yksityistäminen tulee monelle mieleen. Käytännölliset intressit tosin ovat usein myös kääntyneet julkisten palveluiden eduksi: useissa maissa on yksinkertaisesti huomattu, että esimerkiksi terveydenhuollon antaminen yksityisten yritysten käsiin ei säästä rahaa, päinvastoin.
Tämän varsin selvä huomio tulee varsin kiinnostavaksi, kun saman analyysin kuulee Saksan, Turkin ja Venäjän kansalaisliikkeiden edustajilta samassa sessiossa. On ollut kiinnostavaa huomata, että vaikka poliittinen dynamiikka on eri maissa täysin erilainen, ja poliittiset kamppailut sijoittuvat aina tähän olemassaolevaan kontekstiin, yksityistämisohjelmat ja niiden vaikutukset ovat huomattavan identtisiä. Samalla sosiaalifoorumissa tietysti oppii paljon yksityistämisprosessien vastaisista kamppailuista joista ei muuten kuulisi mitään – Turkin yleislakkokutsun esittelyn jälkeen venäläinen aktivisti harmitteli, etteivät he koskaan saa sanomaansa esille: ”Venäjällä on sananlasku: jos Napoleonilla olisi ollut nyky-Venäjän lehdistö käytössään, kukaan ei olisi koskaan kuullut Waterloosta”.
Euroopan talouspoliittisten strategioiden puiminen on ollut myös laajaa. Kehitysmaiden edustajien suusta kuulee jatkuvasti saman viestin: Eurooppa on muuttumassa entistä aggressiivisemmaksi yritystensä etujen palvelijaksi, vaikka retorisella tasolla apu ja kehitys ovat edelleen hallitsevia. Afrikan maiden huoli EPA-sopimusten vaikutuksista on aitoa huolta toimeentulon vähienkin mahdollisuuksien tuhoutumisesta.
Strategisemmin esimerkiksi War on want -järjestön sessiossa päästiin keskustelemaan myös samojen talousstrategioiden vaikutuksista Euroopassa. Näyttää selvältä, että samat sopimukset, joita Afrikka pelkää, ovat vain erittäin harvojen etu – käytännössä niiden, joiden intressit ovat sulautuneet pääoman intresseihin. Kiinnostavaa olikin seurata esimerkiksi perinteisten liittojen, kuten Saksan IG Metallin, edustajien keskustelua siitä, miten työläiset saisi muiden kuin oman yrityksen tai oman maan kilpailuedun taakse virittäytyneiden strategioiden taakse.
Siinäpä haastetta ”globaalille Euroopalle”.
Teppo Eskelinen
ESF saatu menestyksellisesti päätökseen
Tätä kirjoittaessa olen totaalisen rättipoikki. Kulunut foorumi oli poikkeuksellisen rankka ja samalla myös antoisa kokemus. Minulle foorumi tarkoitti tällä kertaa kasapäin kohtaamisia Maailman sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston jäsenien, Brasilian työväenpuolueen väen, suomalaisten, kansainvälisen Attacin, Neljännen internationaalin, Singaporen Maan ystävien, mustan blogin, jne. jne. kanssa. Olo on vähän kuin olisi pyörinyt viikon flipperissä.
Muutama poliittinen huomio foorumista jäi päällimmäiseksi käteen:
1. Mielenosoitus oli foorumin onnistunein osa. Sen teemana oli Valta kansalle - mielenosoitus kapitalismia vastaan - toisenlainen maailma on mahdollinen. Tällä teemalla paikalle saapuneet 15 000 ihmistä - mukaan lukien ruotsin institutionaalinen vasemmisto - on loistava mobilisaatio. Tunnelma mielenosoituksessa oli hyvin karnevalistinen ja sympaattinen. Loistava tapahtuma.
2. Suomen ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraatit osallistuivat tapahtumaan todella surkeasti. SDP:n puoluetoimisto, eduskuntaryhmä ja muut orgaanit loistivat poissaolollaan. Muutamat sisarjärjestöt olivat kohtalaisesti mukana, mutta Hakaniemen norsunluutorneihin kutsu ei ottanut kantaakseen.
3. Radikaalimman liikkeen ja pohjoismaisen institutionaalisen vasemmiston vuoropuhelu onnistui vain osittain. Pohjoismainen sosialidemokratia, jota tänne tultiin katsomaan, oli kyllä läsnä, muttei mukana. Monet sosialidemokraattisten tahojen tapahtumat jäivät liian sisäisiksi, eikä yhtymäkohtia muuhun liikkeeseen syntynyt tarpeeksi. Mutta mutta, ensiaskeleina aika tulee näyttäämään, mihin tämä kanssakäyminen johtaa.
Seuraava etappi sosiaalifoorumiliikkeelle on minusta aina kotoisammalta tuntunut Maailman sosiaalifoorumi, joka palaa juurilleen Brasiliaan. Odotan sitä innolla, ja valmistelut näyttävät etenevän oikein mukavasti. Brasilian työväenpuolue tulee palaamaan voimakkaammin mukaan liikkeeseen, mikä tulee näkymään sen uudelleen politisoitumisena ja pohjoisen kansalaisjärjestöjen vallan heikkenemisenä. Kun ympäristönä on vielä trooppinen Belém Amazonasin suistossa, foorumista on luvassa oikein maukas keitos.
Politiikan ja näennäisesti apoliittisen raja-aidan taitaminen on koko foorumiprosessin ytimessä ja kaunista taidetta sen puitteissa. Tällä saralla olen henkilökohtaiseen Malmö-saldooni enemmän kuin tyytyväinen. Näillä kokemuksilla jaksaa taas porskuttaa vähän aikaa.
Mikko Sauli
Muutama poliittinen huomio foorumista jäi päällimmäiseksi käteen:
1. Mielenosoitus oli foorumin onnistunein osa. Sen teemana oli Valta kansalle - mielenosoitus kapitalismia vastaan - toisenlainen maailma on mahdollinen. Tällä teemalla paikalle saapuneet 15 000 ihmistä - mukaan lukien ruotsin institutionaalinen vasemmisto - on loistava mobilisaatio. Tunnelma mielenosoituksessa oli hyvin karnevalistinen ja sympaattinen. Loistava tapahtuma.
2. Suomen ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraatit osallistuivat tapahtumaan todella surkeasti. SDP:n puoluetoimisto, eduskuntaryhmä ja muut orgaanit loistivat poissaolollaan. Muutamat sisarjärjestöt olivat kohtalaisesti mukana, mutta Hakaniemen norsunluutorneihin kutsu ei ottanut kantaakseen.
3. Radikaalimman liikkeen ja pohjoismaisen institutionaalisen vasemmiston vuoropuhelu onnistui vain osittain. Pohjoismainen sosialidemokratia, jota tänne tultiin katsomaan, oli kyllä läsnä, muttei mukana. Monet sosialidemokraattisten tahojen tapahtumat jäivät liian sisäisiksi, eikä yhtymäkohtia muuhun liikkeeseen syntynyt tarpeeksi. Mutta mutta, ensiaskeleina aika tulee näyttäämään, mihin tämä kanssakäyminen johtaa.
Seuraava etappi sosiaalifoorumiliikkeelle on minusta aina kotoisammalta tuntunut Maailman sosiaalifoorumi, joka palaa juurilleen Brasiliaan. Odotan sitä innolla, ja valmistelut näyttävät etenevän oikein mukavasti. Brasilian työväenpuolue tulee palaamaan voimakkaammin mukaan liikkeeseen, mikä tulee näkymään sen uudelleen politisoitumisena ja pohjoisen kansalaisjärjestöjen vallan heikkenemisenä. Kun ympäristönä on vielä trooppinen Belém Amazonasin suistossa, foorumista on luvassa oikein maukas keitos.
Politiikan ja näennäisesti apoliittisen raja-aidan taitaminen on koko foorumiprosessin ytimessä ja kaunista taidetta sen puitteissa. Tällä saralla olen henkilökohtaiseen Malmö-saldooni enemmän kuin tyytyväinen. Näillä kokemuksilla jaksaa taas porskuttaa vähän aikaa.
Mikko Sauli
ESF: tasa-arvoista kommunikointia ja ruokaturvaa
Euroopan Sosiaalifoorumin yhtenä kaiken kattavana teemana oli uusien liittoutumien
ja yhteistahojen saaminen mukaan yhteisiin kampanjoihin. Mikko jo viittasikin
aikaisemmin LO:n eli Ruotsin ammattiyhdistyksen aktiiviseen mukana oloon.
Muissakin seminaareissa tapasi ammattiyhdistysjärjestöjä myös muista maista.
Seminaareissa ei vain vaihdettu kokemuksia, vaan yhdessä suunniteltiin
myös kampanjoita.
Yhteistyötä ei aina kuitenkaan pidetty itsestään selvänä. Moniäänisyys edellyttää,
että meillä on kyky kuulla ja arvostaa muiden mielipidettä. Toisaalta pelkkä moniäänisyys
ei ole pelkkä päämäärä, niiden avulla pitää rakentaa myös yhteisiä kampanjapäämääriä.
Puhuttiin myös sitä, että yhteiskunnan instituutioiden uudistaminen ei riitä eikä
se onnistukkaan jollemme tule tietoisiksi millä eväillä toimimme.
Eli on tärkeä olla tietoinen niistä vammoista, joita kaikilla meillä on, kilpailuun
perustuvan ja eriarvoistavan yhteiskuntajärjestelmän seurauksena. Tietyssä
mielessä olemme kaikki "vammaisia."
"Vammat" tulevat esiin epäluulona, pelkona, epävarmuutena, vihana, suruna ja
ylipäätään vaikeuksina toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa. Yhteistoimintamme ei
kuitenkaan kanna hedelmää jos emme opi kuuntelemaan ja arvostamaan toisiamme.
Malmössä syntyi myös tuloksia: sovittiin yhteisistä kampanjoista ja niiden
toimintatavoista. Yksi niistä on Euroopan ruokaoikeusliike.
European Network on Food Sovereignty syntyi viime vuonna.
Malmössä rakennettiin yhteistä kampanjaa ja keskusteltiin siitä miten myös kuluttajajärjestöt ja Euroopan pienviljelijöiden eturyhmät saadaan mukaan toimintaan. Liikkeelle haetaan myös lisää näkyvyyttä kampanjoimalla Maailman Ruokapäivänä 16 lokakuuta.
Myös EU:n tekeillä olevaan uuteen maatalouspoliittikkaraamiin on tarkoitus vaikuttaa.
Myös ruokaoikeus (food sovereignty) käsite kaipaa selventämistä ja kansantajuistamista.
Yhtenä ideana esitettiin myös päättäjien tutustumismatkaa maihin, joissa vapaakauppa
sopimukset ovat tuhonneet pienviljelijöiden elämän edellytykset. Suurin osa heistä
on naisia.
Lisää tietoa liikkeestä löytyy verkkosivuilta www.epfs.eu
Kiinnostava opas josta myös keskusteltiin on s Rob Hoskins'in The Transition
Handbook.
Malmön terveisin
anita
ja yhteistahojen saaminen mukaan yhteisiin kampanjoihin. Mikko jo viittasikin
aikaisemmin LO:n eli Ruotsin ammattiyhdistyksen aktiiviseen mukana oloon.
Muissakin seminaareissa tapasi ammattiyhdistysjärjestöjä myös muista maista.
Seminaareissa ei vain vaihdettu kokemuksia, vaan yhdessä suunniteltiin
myös kampanjoita.
Yhteistyötä ei aina kuitenkaan pidetty itsestään selvänä. Moniäänisyys edellyttää,
että meillä on kyky kuulla ja arvostaa muiden mielipidettä. Toisaalta pelkkä moniäänisyys
ei ole pelkkä päämäärä, niiden avulla pitää rakentaa myös yhteisiä kampanjapäämääriä.
Puhuttiin myös sitä, että yhteiskunnan instituutioiden uudistaminen ei riitä eikä
se onnistukkaan jollemme tule tietoisiksi millä eväillä toimimme.
Eli on tärkeä olla tietoinen niistä vammoista, joita kaikilla meillä on, kilpailuun
perustuvan ja eriarvoistavan yhteiskuntajärjestelmän seurauksena. Tietyssä
mielessä olemme kaikki "vammaisia."
"Vammat" tulevat esiin epäluulona, pelkona, epävarmuutena, vihana, suruna ja
ylipäätään vaikeuksina toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa. Yhteistoimintamme ei
kuitenkaan kanna hedelmää jos emme opi kuuntelemaan ja arvostamaan toisiamme.
Malmössä syntyi myös tuloksia: sovittiin yhteisistä kampanjoista ja niiden
toimintatavoista. Yksi niistä on Euroopan ruokaoikeusliike.
European Network on Food Sovereignty syntyi viime vuonna.
Malmössä rakennettiin yhteistä kampanjaa ja keskusteltiin siitä miten myös kuluttajajärjestöt ja Euroopan pienviljelijöiden eturyhmät saadaan mukaan toimintaan. Liikkeelle haetaan myös lisää näkyvyyttä kampanjoimalla Maailman Ruokapäivänä 16 lokakuuta.
Myös EU:n tekeillä olevaan uuteen maatalouspoliittikkaraamiin on tarkoitus vaikuttaa.
Myös ruokaoikeus (food sovereignty) käsite kaipaa selventämistä ja kansantajuistamista.
Yhtenä ideana esitettiin myös päättäjien tutustumismatkaa maihin, joissa vapaakauppa
sopimukset ovat tuhonneet pienviljelijöiden elämän edellytykset. Suurin osa heistä
on naisia.
Lisää tietoa liikkeestä löytyy verkkosivuilta www.epfs.eu
Kiinnostava opas josta myös keskusteltiin on s Rob Hoskins'in The Transition
Handbook.
Malmön terveisin
anita
lauantai 20. syyskuuta 2008
ESF:n päämielenosoitus
ESF:n päämielenosoitus onnistui tänään hyvin ja rauhallisesti. Järjestäjien mukaan siihen osallistui 15 000 ihmistä, mikä vaikuttaa realistiselta luvulta. Ohessa muutama kuva.
Attac-sektio.
Evo Moralesin kannattaja.
Mustablokki.
Sambaryhmittymä.
Mielenosoituksessa tanssiittiin useissakin kohdissa.
Mikko Sauli
Attac-sektio.
Evo Moralesin kannattaja.
Mustablokki.
Sambaryhmittymä.
Mielenosoituksessa tanssiittiin useissakin kohdissa.Mikko Sauli
Malmön kuulumisia
Ohessa kuvia eilen Malmössä rähinäksi riistäytyneestä kadunvaltauksesta. Olin paikalla mielenosoittajien ja poliisin välissä.
Tältä tilanne näytti poliisin puolelta juuri riistäytyessään käsistä. Kyseinen nuorukainen oli täällä lööpeisssä tänään.
Mielenosoittajat provoisoivat poliisia muun muassa heittämällä kiviä.
Poliisiautot muodostivat koko kadun levyisen muurin. Muuta mielenosoittaja meinasi jäädä auton alle.
Poliisilla oli pamput mukana, mutta niitä ei juuri käytetty. Vaikka olin paikalla raportoimassa, myös minua uhkailtiin pampulla.
Mikko Sauli
Tältä tilanne näytti poliisin puolelta juuri riistäytyessään käsistä. Kyseinen nuorukainen oli täällä lööpeisssä tänään.
Mielenosoittajat provoisoivat poliisia muun muassa heittämällä kiviä.
Poliisiautot muodostivat koko kadun levyisen muurin. Muuta mielenosoittaja meinasi jäädä auton alle.
Poliisilla oli pamput mukana, mutta niitä ei juuri käytetty. Vaikka olin paikalla raportoimassa, myös minua uhkailtiin pampulla.Mikko Sauli
Lauantai
Foorumi näkyy päässeen Suomessakin uutisiin, ikävä kyllä kahakaksi äityneen eilisen kadunvaltaustapahtuman vuoksi. Pitkään rauhallisesti sujunut tapahtuma päättyi valtaosan osallistujista jo lähdettyä yhteenottoon poliisin ja aktivistien välillä.
Poliisi oli varautunut tapahtumaan järeästi. Kaiken kaikkiaan se nähdäkseni kuitenkin hoiti tilanteen niin kuin piti.
Valokuvia on tulossa myöhemmin.
Maria Manner
Poliisi oli varautunut tapahtumaan järeästi. Kaiken kaikkiaan se nähdäkseni kuitenkin hoiti tilanteen niin kuin piti.
Valokuvia on tulossa myöhemmin.
Maria Manner
perjantai 19. syyskuuta 2008
Eurooppalaista imperialismia
Euroopan imperialismia käsitellyt seminaari oli yksi foorumin mielenkiintoisimmista. Euroopan Attacit olivat mukana sen järjestelyissä. Paneelissa vasemmalta Indonesian Maan ystävien edustaja, John Hillary (pj, War on Want, UK), Dot Keet (Transnational Institute, Zimbabwe/Etelä-Afrikka) ja Ramón Fernandez (Espanjan ympäristöliikkeestä). Keskustelu oli mielenkiintoista ja moniulotteista. Yritän saada tänne audio-tiedoston seminaarista mahdollisimman pian.Mikko Sauli
Finanssikriisi ja Attac
Oheinen artikkeli julkaistiin eilen Taloussanomissa:
47
Suomen Pankki: Suomi ei ole turvassa finanssikriisiltä
Sari Gustafsson/Lehtikuva
Suomen Pankin osastopäällikkö Antti Suvanto sanoo, että Suomellekin voi tulla hätä, jos maailmalla vellova kriisi johtaa luottolamaan.
18.9.2008 13:37
47 Suomen Pankin rahoitus- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Antti Suvanto sanoo, että Suomi ei ole turvassa maailmanlaajuiselta finanssikriisiltä
– Jos rahoitusmarkkinoiden kriisi johtaa maailmanlaajuiseen luottolamaan, voi Suomellekin tulla hätä, totesi Suvanto eduskunnan Attac-ryhmän aiheesta järjestämässä tilaisuudessa torstaina.
Yhdysvaltojen riskipitoisten asuntoluottojen kriisistä levinnyt epäluottamus markkinoilla on jo aiheuttanut huiman korkotason nousun pankkien välisissä lainoissa ja yritysrahoituksessa.
Tästä seuraa, että rahoituksen saanti vaikeutuu, investoinnit vähenevät ja talouden tahti hiipuu.
– Suomalaiset pankit ja yritykset ovat kuitenkin hyvässä kunnossa, mikä puskuroi kriisin vaikutuksia meillä. Henkilöasiakkaiden talletukset ovat hyvässä turvassa, Suvanto arvioi.
Globaalit säännöt
ovat nyt tarpeen
Tutkija Ville-Pekka Sorsan mukaan heikkojen subprime-luottojen antajat ja luottoluokittajat ovat joutuneet kriisin syntipukeiksi. Hänen mielestään syy on kuitenkin koko globaalin rahoitusjärjestelmän luonteessa.
– Rahoitusmaailmalle on nyt vihdoinkin luotavat kattavat, sitovat ja globaalit pelisäännöt. Kirjanpito- ja riskienhallintastandardien luominen on välttämätöntä, jotta yhteiskuntavastuuton toiminta saadaan kuriin, Sorsa vaati.
Hänen mielestään luonteva foorumi standardien laatimisen aloittamiselle voisi olla YK.
Perjantai
Perjantaiaamu valkeni Malmössä aurinkoisena, ja ainoa ongelma oli päättää, mihin kaikista tapahtumista suuntaisi. Seminaareja ja työpajoja on joka lähtöön.
Foorumi ei täällä juuri näy katukuvassa, sillä tapahtumia on monessa eri paikassa. Järjestäjien mukaan rekisteröityneitä osallistujia on noin 8000, ja huomiseen mielenosoitukseen odotetaan jopa 20 000 osanottajaa.
Konservatiisissä sanomalehdissä on viime viikkoina peloteltu mielenosoituksella ja väkivallan uhalla, viitaten mellakoihin Göteborgin huippukokouksen aikana vuonna 2001. Taustalla lienee myös se, että Malmö kaupunki on avustanut ESF:ää 2,5 miljoonalla kruunulla, mitä kaupunginvaltuuston konservatiiviryhmät kiivasti vastustivat.
Konservatiisissä sanomalehdissä on viime viikkoina peloteltu mielenosoituksella ja väkivallan uhalla, viitaten mellakoihin Göteborgin huippukokouksen aikana vuonna 2001. Taustalla lienee myös se, että Malmö kaupunki on avustanut ESF:ää 2,5 miljoonalla kruunulla, mitä kaupunginvaltuuston konservatiiviryhmät kiivasti vastustivat.
Tunnettu intialainen kirjailija ja aktivisti Vandana Shiva kysyi eilen, miksi ihmisten kokoontumista yhteen pidetään lähtökohtaisesti uhkana. Sehän on päin vastoin mahdollisuus ja ainoa toivo. Hienosti sanottu.
Maria Manner
torstai 18. syyskuuta 2008
ATTAC 10 vuotta
Eilen täällä Malmössä oli 10 vuotta Attacia -bileet. Liike on ehtinyt jo "kypsään" ikään, mutta työ jatkuu. Oli kaikin puolin hienoa nähdä vanhoja ystäviä Ranskasta, Norjasta Brasiliasta ja muualta. Pidin tapahtumassa lyhyen puheen, jonka ydin viesti oli rauhaa ja rakkautta kaikille liikkeen aktivisteille ja muistutus siitä, että työtä on mitä todennäköisimmin edessä vielä 100 vuotta lisää. On hassua miten rauha ja rakkaus, joita toivottavasti sydämmissämme toivomme kaikille, saavat aina ihmiset nauramaan.
Keskeisiä teemoja eilisen keskusteluissa olivat muun muassa Bolivian tilanne ja ESF-prosessin tulevaisuus. Kummassakaan ei saavutettu mitään kovin konklusiivisia lopputulemia, mutta ainakin muutamat ihmiset saatiin linkkiin keskenään. Euroopan Attac -verkosto käy kiivasta keskustelua liikkeen suhteesta puolueisiin. Näin olen laitoin ilahtuneena TRANSFORM-järjestön (euroopanlaajuinen vasemmistolainen think tank) linkkiin Belgian Attacin ihmisten kanssa. Puolueiden kanssa keskustelessa on hyvä pitää realiteetit mielessä, ja Euroopan Attacit kaipaavat lkipeästi suorempaa linkkiä puoluemaailmaan.
Muutoin foorumi jatkuu omaa rataansa. Maria Manner raportoinee piakoin suomalaisdelegaation kuulumisista hostellissa.
Mikko Sauli
Keskeisiä teemoja eilisen keskusteluissa olivat muun muassa Bolivian tilanne ja ESF-prosessin tulevaisuus. Kummassakaan ei saavutettu mitään kovin konklusiivisia lopputulemia, mutta ainakin muutamat ihmiset saatiin linkkiin keskenään. Euroopan Attac -verkosto käy kiivasta keskustelua liikkeen suhteesta puolueisiin. Näin olen laitoin ilahtuneena TRANSFORM-järjestön (euroopanlaajuinen vasemmistolainen think tank) linkkiin Belgian Attacin ihmisten kanssa. Puolueiden kanssa keskustelessa on hyvä pitää realiteetit mielessä, ja Euroopan Attacit kaipaavat lkipeästi suorempaa linkkiä puoluemaailmaan.
Muutoin foorumi jatkuu omaa rataansa. Maria Manner raportoinee piakoin suomalaisdelegaation kuulumisista hostellissa.
Mikko Sauli
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Foorumihumua
Terveiset Malmöstä!
Ilta alkaa jo hämärtää, ja Euroopan sosiaalifoorumin avajaistapahtuma Folketsparkissa on juuri päättymässä.
Suomalais-venäläinen karavaanimme pääsi vihdoin onnellisesti perille, yli 24 tunnin bussi- ja laivamatkan jälkeen. Kaikki meni lopulta hienosti, vaikka yli 200 ihmisen seurueen koordinoiminen kysyykin hieman luovaa järjestelykykyä. Vain yksi rouva jäi vahingossa pysähdyspaikalle (saatiin lopulta takaisin kyytiin), ja moottoritien liittymän kupeessa vielä juoksutettiin kyydistä unohtuneita lippuja -mielenosoitusta varten- bussista toiseen. Kiitokset Vasemmistonuorille, joilla oli päävastuu reissun käytännön järjestelyistä! Tullaan mielellään toistekin teidän kyydillä.
Jo meidän seurueemme kokoonpano antoi kirjavuudessaan esimakua siitä, miten erilaisia tahoja foorumiin osallistuu: mukana oli joukko suomalaisia järjestöjä ja vaihtoehtolehtiä (Ny Tid, Voima, Ydin, Le Monde Diplomatique) sekä venäläisiä ay-aktiiveja, vammaisjärjestöjen edustajia, siperialaisia ympäristöaktivisteja ja erilaisia vasemmistoliikkeitä. Juuri kohtaamiset uusien ihmisten ja liikkeiden kanssa ovat useimmille foorumin parasta antia.
Ruotsin ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestön LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin muistutti puheessaan yhteistyön tärkeydestä, jos talouden ehdoilla etenevää globalisaatiota halutaan suitsia. Puhe oli innostava ja kirvoitti yleisöltä kunnon aplodit.
Mutta nyt on aika lähteä tapaamaan myös joitain vanhoja tuttuja. Tänä iltana on nimittäin Attacin 10-vuotissynttärijuhlat. Sen verran on aikaa siitä, kun Attac sai alkunsa Ranskassa. Viides Euroopan sosiaalifoorumi on oiva paikka skoolata synttärisankarille!
Maria Manner
Ilta alkaa jo hämärtää, ja Euroopan sosiaalifoorumin avajaistapahtuma Folketsparkissa on juuri päättymässä.
Suomalais-venäläinen karavaanimme pääsi vihdoin onnellisesti perille, yli 24 tunnin bussi- ja laivamatkan jälkeen. Kaikki meni lopulta hienosti, vaikka yli 200 ihmisen seurueen koordinoiminen kysyykin hieman luovaa järjestelykykyä. Vain yksi rouva jäi vahingossa pysähdyspaikalle (saatiin lopulta takaisin kyytiin), ja moottoritien liittymän kupeessa vielä juoksutettiin kyydistä unohtuneita lippuja -mielenosoitusta varten- bussista toiseen. Kiitokset Vasemmistonuorille, joilla oli päävastuu reissun käytännön järjestelyistä! Tullaan mielellään toistekin teidän kyydillä.
Jo meidän seurueemme kokoonpano antoi kirjavuudessaan esimakua siitä, miten erilaisia tahoja foorumiin osallistuu: mukana oli joukko suomalaisia järjestöjä ja vaihtoehtolehtiä (Ny Tid, Voima, Ydin, Le Monde Diplomatique) sekä venäläisiä ay-aktiiveja, vammaisjärjestöjen edustajia, siperialaisia ympäristöaktivisteja ja erilaisia vasemmistoliikkeitä. Juuri kohtaamiset uusien ihmisten ja liikkeiden kanssa ovat useimmille foorumin parasta antia.
Ruotsin ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestön LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin muistutti puheessaan yhteistyön tärkeydestä, jos talouden ehdoilla etenevää globalisaatiota halutaan suitsia. Puhe oli innostava ja kirvoitti yleisöltä kunnon aplodit.
Mutta nyt on aika lähteä tapaamaan myös joitain vanhoja tuttuja. Tänä iltana on nimittäin Attacin 10-vuotissynttärijuhlat. Sen verran on aikaa siitä, kun Attac sai alkunsa Ranskassa. Viides Euroopan sosiaalifoorumi on oiva paikka skoolata synttärisankarille!
Maria Manner
Foorumi starttasi Malmössä
Euroopan sosiaalifoorumi lähti käyntiin näyttävissä merkeissä Malmössä tänään. Uusliberalismin vastaisen taistelun ohella toisenlainen globalisaatio ja eri liikkeiden välinen sillanrakennus saivat paljon tilaa avajaistilaisuudessa. Avajaistilaisuuden puhujiin lukeutuivat muun muassa Ruotsin LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin, intialainen maatalousaktivisti Vandana Shiva ja Euroopan Attacien Alexandra Strickner (Itävalta). Avajaisiin sisältyi myös runsaasti kulttuuriohjelmaa. Ohessa kuvia avajaisista:
ESF-bandis.
Kulttuuripuolta.
Brasilian maattomien liike MST oli myös paikalla
Vandan Shiva
Erilainen AY-pamppu. LO:n Wanja Lundby-Wedin.
ESF-bandis.
Kulttuuripuolta.
Brasilian maattomien liike MST oli myös paikalla
Vandan Shiva
Erilainen AY-pamppu. LO:n Wanja Lundby-Wedin.Attacin aktiivit palaavat taas, kun raportoitavaa kertyy.
Mikko Sauli
Mikko Sauli
Attacin ESF-tiedote 1
Tiedote 17.9.2008 – julkaisuvapaa heti
Euroopan sosiaalifoorumi näyttää suuntaa Euroopalle
Attacin puheenjohtaja: Suomen AY-keskusjärjestöjen panos surkea
Euroopan sosiaalifoorumi starttaa Ruotsin Malmössä 17.9.
Viisipäiväiseen tapahtumaan odotetaan kymmeniä tuhansia ihmisiä eri
puolilta Eurooppaa. Tapahtumassa muotoillaan vaihtoehtoja
uusliberalismille niin kansallisesti, Euroopassa kuin maailmassakin.
Suomen Attac on ollut mukana tapahtuman järjestelyissä ja osallistuu
tapahtumaan laajasti.
"Malmön foorumi viitoittaa uutta suuntaa eurooppalaisille
kansalaisliikkeille. Yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti
Ruotsin keskusjärjestön LO:n kanssa on toiminut todella hyvin", sanoo
Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli.
Sauli pahoittelee suomalaisten AY-keskusjärjestöjen ja erityisesti
SAK:n pientä panosta. "Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen olisi
korkea aika tulla mukaan sosiaalifoorumeihin myös
keskujärjestötasolla. Nyt esimerkiksi SAK:lla on järjestöpäivät samaan
aikaan, vaikka ESF:stä kyllä oli tieto järjestön sisällä. SAK:n
aktiivit nyhjäävät näin ollen globalisaation vaikutuksesta murenevassa
lintukodossa keskenään, vaikka nyt tarvittaisiin nimenomaan
kansainvälistä verkostoitumista" Sauli päivittelee.
STTK:ta ja AKAVAA ei Euroopan sosiaalifoorumin kehyksessä ole näkynyt
juuri lainkaan. "Suomalaisten keskusjärjestöjen passiivisuus osoittaa,
ettei siellä olla kiinnostuneita todellisista vaihtoehdoista
uusliberalismille. Hakaniemessä olisi korkea aika avata ovet
Eurooppaan ja maailman sekä pohtia yhdessä ratkaisuja uusliberalismin
aiheuttamiin globaaleihin ongelmiin" Sauli sanoo. "Muutoin
ammattiyhdistysliikettä uhkaa näivettyminen omaan
aloitekyvyttömyyteensä", hän päättää.
Suomen Attacilla on Malmössä usean kymmenen hengen delegaatio.
Attaclaiset raportoivat paikan päältä suoraan järjestön blogissa:
http://attacsuomi.blogspot.com/
Paikan päältä voi haastatteluja tai kommentteja varten tavoitella
Mikko Saulia tai Teppo Eskelistä. Yhteystiedot ovat:
Mikko Sauli (puheenjohtaja, ATTAC), +358-40-7474323, mikko.sauli@gmail.com
Teppo Eskelinen (puheenjohtaja, ATTAC), +358-50-3576587, teeskeli@cc.jyu.fi
Euroopan sosiaalifoorumi näyttää suuntaa Euroopalle
Attacin puheenjohtaja: Suomen AY-keskusjärjestöjen panos surkea
Euroopan sosiaalifoorumi starttaa Ruotsin Malmössä 17.9.
Viisipäiväiseen tapahtumaan odotetaan kymmeniä tuhansia ihmisiä eri
puolilta Eurooppaa. Tapahtumassa muotoillaan vaihtoehtoja
uusliberalismille niin kansallisesti, Euroopassa kuin maailmassakin.
Suomen Attac on ollut mukana tapahtuman järjestelyissä ja osallistuu
tapahtumaan laajasti.
"Malmön foorumi viitoittaa uutta suuntaa eurooppalaisille
kansalaisliikkeille. Yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti
Ruotsin keskusjärjestön LO:n kanssa on toiminut todella hyvin", sanoo
Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli.
Sauli pahoittelee suomalaisten AY-keskusjärjestöjen ja erityisesti
SAK:n pientä panosta. "Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen olisi
korkea aika tulla mukaan sosiaalifoorumeihin myös
keskujärjestötasolla. Nyt esimerkiksi SAK:lla on järjestöpäivät samaan
aikaan, vaikka ESF:stä kyllä oli tieto järjestön sisällä. SAK:n
aktiivit nyhjäävät näin ollen globalisaation vaikutuksesta murenevassa
lintukodossa keskenään, vaikka nyt tarvittaisiin nimenomaan
kansainvälistä verkostoitumista" Sauli päivittelee.
STTK:ta ja AKAVAA ei Euroopan sosiaalifoorumin kehyksessä ole näkynyt
juuri lainkaan. "Suomalaisten keskusjärjestöjen passiivisuus osoittaa,
ettei siellä olla kiinnostuneita todellisista vaihtoehdoista
uusliberalismille. Hakaniemessä olisi korkea aika avata ovet
Eurooppaan ja maailman sekä pohtia yhdessä ratkaisuja uusliberalismin
aiheuttamiin globaaleihin ongelmiin" Sauli sanoo. "Muutoin
ammattiyhdistysliikettä uhkaa näivettyminen omaan
aloitekyvyttömyyteensä", hän päättää.
Suomen Attacilla on Malmössä usean kymmenen hengen delegaatio.
Attaclaiset raportoivat paikan päältä suoraan järjestön blogissa:
http://attacsuomi.blogspot.com/
Paikan päältä voi haastatteluja tai kommentteja varten tavoitella
Mikko Saulia tai Teppo Eskelistä. Yhteystiedot ovat:
Mikko Sauli (puheenjohtaja, ATTAC), +358-40-7474323, mikko.sauli@gmail.com
Teppo Eskelinen (puheenjohtaja, ATTAC), +358-50-3576587, teeskeli@cc.jyu.fi
maanantai 15. syyskuuta 2008
Euroopan sosiaalifoorumi Malmössä on ovella
Huomenna minä, kuten monet muutkin Attacin aktivistit hyppäävät bussiin ja aloittavat vuorokauden kansanvaelluksen kohti Malmötä. Euroopan sosiaalifoorumi järjestetään siellä 17.-21.9. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun foorumi tulee skandinaviaan ja tapahtumaan liittyy varmasti monia paikallisia ominaispiirteitä, kuten sosiaalifoorumeihin aina.
Malmön osalta huomionarvoista on Ruotsin ammattiyhdistysliikkeen voimakas läsnäolo. Radikaalit kansalaisliikkeet ovat kyenneet valmisteluprosessissa tasavertaiseen dialogiin institutionalisoituneiden AY-jättiläisten kanssa. Jo tällä on arvoa itsessään.
EU:n ollessa Irlannin kansanäänestyksen jälkeen jälleen jumissa, Malmö tarjoaa kansalaisliikkeille historiallisen mahdollisuuden ottaa aloite käsiinsä Eurooppa-keskustelussa. Tähän saakka EU:n kautta on lähinnä pakkosyötetty uusliberalismia vastahakoisille kansalaisille Euroopan keskuspankin politiikan ja kommission puhdasoppisen markkinaliberalismin muodoissa. Malmössä yksi keskeisistä teemoista tulee olemaan Euroopan uudelleen rakentaminen sosiaaliselle pohjalle.
Toisen merkittävän mahdollisuuden tarjoaa Yhdysvaltain ja maailman talouskriisi, joka osoittaa uusliberaalin mallin toimimattomuuden. Uusklassisen taloustieteen perusolettamukset ovat viimeistään subprime-kuplan puhkeamisen jälkeen osoittautuneet vääriksi. Jos kaikilla markkinatoimijoilla olisi ollut hallussaan kaikki tieto, olisivatko he todella sijoittaneet arvottomiin papereihin? En oikein usko.
Malmössä näihin kysymyksiin pääsee ottamaan kantaa kuka tahansa aktiivinen kansalainen. Se on sosiaalifoorumiprosessin paras ja vaalimisen arvoinen puoli. Toivottavasti meitä tulee paikalle mahdollisimman monta.
Tänne blogiin tullaan päivittämään kuulumisia ja tapahtumia foorumin varrelta.
Mikko Sauli
Malmön osalta huomionarvoista on Ruotsin ammattiyhdistysliikkeen voimakas läsnäolo. Radikaalit kansalaisliikkeet ovat kyenneet valmisteluprosessissa tasavertaiseen dialogiin institutionalisoituneiden AY-jättiläisten kanssa. Jo tällä on arvoa itsessään.
EU:n ollessa Irlannin kansanäänestyksen jälkeen jälleen jumissa, Malmö tarjoaa kansalaisliikkeille historiallisen mahdollisuuden ottaa aloite käsiinsä Eurooppa-keskustelussa. Tähän saakka EU:n kautta on lähinnä pakkosyötetty uusliberalismia vastahakoisille kansalaisille Euroopan keskuspankin politiikan ja kommission puhdasoppisen markkinaliberalismin muodoissa. Malmössä yksi keskeisistä teemoista tulee olemaan Euroopan uudelleen rakentaminen sosiaaliselle pohjalle.
Toisen merkittävän mahdollisuuden tarjoaa Yhdysvaltain ja maailman talouskriisi, joka osoittaa uusliberaalin mallin toimimattomuuden. Uusklassisen taloustieteen perusolettamukset ovat viimeistään subprime-kuplan puhkeamisen jälkeen osoittautuneet vääriksi. Jos kaikilla markkinatoimijoilla olisi ollut hallussaan kaikki tieto, olisivatko he todella sijoittaneet arvottomiin papereihin? En oikein usko.
Malmössä näihin kysymyksiin pääsee ottamaan kantaa kuka tahansa aktiivinen kansalainen. Se on sosiaalifoorumiprosessin paras ja vaalimisen arvoinen puoli. Toivottavasti meitä tulee paikalle mahdollisimman monta.
Tänne blogiin tullaan päivittämään kuulumisia ja tapahtumia foorumin varrelta.
Mikko Sauli
torstai 21. elokuuta 2008
Euroopan paha perintö (ja hieman hyvääkin perintöä)
En ole itse käynyt paikan päällä , mutta Radio Vegan Anna-Leena Laurénin tämänpäiväinen raportti (21.8) Etelä-Ossetiasta nostaa mieleeni muistikuvia Krajinasta lokakuussa 1995. Matkustimme Helsinki Citizens' Assembly'n bussissa läpi serbien perinteisesti asuttaman alueeen, jonka kroaattijoukot olivat tuhonneet, yksi talo kerrallaan. Tai mistä me oikeastaan tiesimme kuka oli asunut missäkin talossa, ja ketkä olivat sitä polttaneet ja rikkoneet? Pihoilla saattoi edelleen nähdä joitakin elonmerkkejä, esim. kauhistuneita kanoja, jotka pakenivat kaikkia näkemiään ihmisen näköisiä olioita, myös meitä.
Etelä-Ossetiassa ilmeisesti tapahtuu ns. etnistä puhdistusta, ja on Laurénin haastatteleman naisen mukaan tapahtunut jo pitkään. Georgialaiset ovat jo vuosia harrastaneet sitä osseettejä vastaan. Nyt ossettien miliisi puolestaan polttaa georgialiasia kyliä (tosin "emme voi varmuudella tietää ketkä he olevat", Laurén toteaa) , eivätkä aluetta kontrolloivat venäläisjoukot nosta sormeakaan tämän etnisen puhdistustoiminnan estämiseksi.
Venäjän ja Georgian sodan yhteydessä on liian vähän puhuttu eurooppalaisten itselleen ja muulle maailmalle antamasta kielteisestä perinteestä eli nationalismista. Siksi Per Wirtén on milteipä poikkeus, kun hän kirjoittaa:
Wirtén sanoo myös:
Mutta Euroopasta on myös peräisin ns. federalismi, jonka perusajatuksille ns. Euroopan Union alunperin piti nojata. Arkkinationalistisessa Suomessa federalismista toki ei tiedetä juuri mitään. Esimerkiksi, kuka on Altiero Spinelli?
Jo v. 1941, Natsi-Saksan joukkojen hyökättyä Neuvostoliittoon,suomalaisine asevelijineen, Spinelli laati yhdessä Ernesto Rossin kanssa manifestin "yhdistyneen ja vapaan Euroopan puolesta". Heidät oli tuohon aikaan karkoitettu Ventotenen saarelle, koska he kuuluivat Mussolinin aktiivisimpiin vastustajiin.
Ventotenen manifesti, jota ei taida vieläkään olla saatavilla suomeksi (löytyy kuitenkin helposti internetistä italiaksi ja muille kielille käännettynä), oli EU:n lähtölaukaus. Siksi Euroopan parlamentin rakennus Brysselissä on nimetty Altiero Spinellin nimen mukaan.
An aika kaivaa esiin Ventotenen manifesti ja soveltaa sen pääajatusta nyky-EU:hun. Pääajatus on rauhallinen ja demokraattinen liittovaltio, joka vie kansallisvaltioilta mahdollisuuden keskinäiseen sodankäyntiin. Tästä seuraa, että Venäjä, Georgia ja Etelä-Ossetia on saatava mukaan EU:n jäseniksi. Jotta tämä olisi mahdollista, EU:n ja Venäjän on ensimmäiseksi luovottava toisiaan vastaan tähtäämistään joukkotuhoaseista.
Nykyiset hallitukset, niin EU-maissa kuin Venäjällä, eivät ilmeisesti kykene saamaan Euroopan ydinaseriisuntaa aikaiseksi. Meidän onkin käännetävä selkämme näille hallituksille. Ne edustavat vanhentunutta, katoavaa, suvereeneihin kansallisvaltioihin -- ja nationalismiin - perustuvaa poliittista järjestelmää.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että he ovat valmiit jopa aloittamaan uuden kylmän sodan. Vertaa venäläiskenraalien lausunnot ydinaseiden sijoittamisesta Itämeren laivastoon (perustuu Sunday Times-lehden väitteisiin 17.8.2008). Tai huomioi EU:n yhden korkeimman virkamiehen, herra Robert Cooperin tokaisua The Guardian lehdelle 22.1.2008: "Me tulemme ehkä käyttämään ydinaseita ennen muita, vaikka en sanoisi tätä ääneen". Ellei tämä ole pähkähulluutta, mikä sitten on?
Pikemminkin kuin presidenteistä, ulkoministereistä ja virallisista diplomaateista Euroopan unionin ja ylipäänsä Euroopan tulevaisuus riippuu kansalaidiplomatian ja END-liikkeen elpymisestä. Euroopan sosiaalifoorumi Malmössa 17-21 syyskuuta on tärkeämpi kuin seuraava Euroopan Neuvosto.
Mikael Böök
Etelä-Ossetiassa ilmeisesti tapahtuu ns. etnistä puhdistusta, ja on Laurénin haastatteleman naisen mukaan tapahtunut jo pitkään. Georgialaiset ovat jo vuosia harrastaneet sitä osseettejä vastaan. Nyt ossettien miliisi puolestaan polttaa georgialiasia kyliä (tosin "emme voi varmuudella tietää ketkä he olevat", Laurén toteaa) , eivätkä aluetta kontrolloivat venäläisjoukot nosta sormeakaan tämän etnisen puhdistustoiminnan estämiseksi.
Venäjän ja Georgian sodan yhteydessä on liian vähän puhuttu eurooppalaisten itselleen ja muulle maailmalle antamasta kielteisestä perinteestä eli nationalismista. Siksi Per Wirtén on milteipä poikkeus, kun hän kirjoittaa:
"Nationalism är mänsklighetens moderna förbannelse. Europas onda gåva till världen. Nu är det Sydossetien och Georgien som bombas sönder i den heliga folkgemenskapens namn. Nationalstatens själva kärna hamras nu fram i städer och byar: att varje land måste vara homogent och varje folk ha eget självbestämmande. Konsekvensen är alltid densamma. De som är "fel" i gemenskapen måste rensas bort." (Dagens Arena 12.8.2008 /http://www.dagensarena.se/index.php?sid=1&pid=20&tid=2026)
Wirtén sanoo myös:
"Kriget i Georgien har inga segrare. Inga good guys - bara bad guys. Därför är det uppseendeväckande hur reflexmässigt kommentatoriet lägger all sin energi, all sin formuleringsförmåga, på att skuldbelägga bara en part, Ryssland. Det gäller även utrikesminister Carl Bildt. Georgien har sedan kriget bröt ut beskrivits som en västvänlig demokrati, alltså underförstått att de är en del av "vi". "
Mutta Euroopasta on myös peräisin ns. federalismi, jonka perusajatuksille ns. Euroopan Union alunperin piti nojata. Arkkinationalistisessa Suomessa federalismista toki ei tiedetä juuri mitään. Esimerkiksi, kuka on Altiero Spinelli?
Jo v. 1941, Natsi-Saksan joukkojen hyökättyä Neuvostoliittoon,suomalaisine asevelijineen, Spinelli laati yhdessä Ernesto Rossin kanssa manifestin "yhdistyneen ja vapaan Euroopan puolesta". Heidät oli tuohon aikaan karkoitettu Ventotenen saarelle, koska he kuuluivat Mussolinin aktiivisimpiin vastustajiin.
Ventotenen manifesti, jota ei taida vieläkään olla saatavilla suomeksi (löytyy kuitenkin helposti internetistä italiaksi ja muille kielille käännettynä), oli EU:n lähtölaukaus. Siksi Euroopan parlamentin rakennus Brysselissä on nimetty Altiero Spinellin nimen mukaan.
An aika kaivaa esiin Ventotenen manifesti ja soveltaa sen pääajatusta nyky-EU:hun. Pääajatus on rauhallinen ja demokraattinen liittovaltio, joka vie kansallisvaltioilta mahdollisuuden keskinäiseen sodankäyntiin. Tästä seuraa, että Venäjä, Georgia ja Etelä-Ossetia on saatava mukaan EU:n jäseniksi. Jotta tämä olisi mahdollista, EU:n ja Venäjän on ensimmäiseksi luovottava toisiaan vastaan tähtäämistään joukkotuhoaseista.
Nykyiset hallitukset, niin EU-maissa kuin Venäjällä, eivät ilmeisesti kykene saamaan Euroopan ydinaseriisuntaa aikaiseksi. Meidän onkin käännetävä selkämme näille hallituksille. Ne edustavat vanhentunutta, katoavaa, suvereeneihin kansallisvaltioihin -- ja nationalismiin - perustuvaa poliittista järjestelmää.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että he ovat valmiit jopa aloittamaan uuden kylmän sodan. Vertaa venäläiskenraalien lausunnot ydinaseiden sijoittamisesta Itämeren laivastoon (perustuu Sunday Times-lehden väitteisiin 17.8.2008). Tai huomioi EU:n yhden korkeimman virkamiehen, herra Robert Cooperin tokaisua The Guardian lehdelle 22.1.2008: "Me tulemme ehkä käyttämään ydinaseita ennen muita, vaikka en sanoisi tätä ääneen". Ellei tämä ole pähkähulluutta, mikä sitten on?
Pikemminkin kuin presidenteistä, ulkoministereistä ja virallisista diplomaateista Euroopan unionin ja ylipäänsä Euroopan tulevaisuus riippuu kansalaidiplomatian ja END-liikkeen elpymisestä. Euroopan sosiaalifoorumi Malmössa 17-21 syyskuuta on tärkeämpi kuin seuraava Euroopan Neuvosto.
Mikael Böök
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Poliittinen ja sotilaallinen mutta ydinvapaa EU. Avoin kirje Attacille.
Tervehdys,
toivotan hauskaa ja antoisaa kesää ja kesälomaa! Kesän vietto on minun kannaltani toistaiseksi sujunut varsin mukavasti paitsi että Ilo-kissa (Uni-kissan veli) on ollut kohta viikon kateissa, mikä on hieman stressaavaa.
Sitä minä kuitenkin haluaisin kysyä, että miksi arvioni Irlannin kansanäänestyksestä diskattiin Suomen Attacin Hienkanjyvät-lehdestä?
Uskon, että se johtuu mielipiteestäni, ts. siitä, että kannatan Euroopan poliittista ja sotilaallista mutta ydinvapaata unionia.
Artikkelini Irlannin kansanäänestyksestä voi silti lukea saksaksi "Die andere Zeitungista", ruotsiksi Hufvudstadsbladetista (myös tässä) ja englanniksi Spinelli's Footsteps-blogista. Viimeksi mainitussa on myös pari aiheeseen liittyvää keskustelupuheenvuoroa.
Perustelin äskettäin EU-kantaani yhdessä esitelmässa ja ilmaisin sen myös allekirjoittamalla Saintesin vetoomuksen.
Muuten, kuluvan heinäkuun aikana Attacin 10 periaatetta on uudelleen esillä, koska sen jatkeeksi suunnitellaan "follow-up paper". Onko seurantapaperin luonnos jo käsittelyssä Suomen Attacissa?
Follow-up paperia ei ole näkynyt paljon missään, ei edes Attacin eurooppalaisella sähköpostilistalla (attac-convention), joka on olemassa juuri EU-periaatekeskustelua varten.
Joka tapauksessa Euroopasta ja EUsta keskustellaan neljän peräkkäisen aamupäivän aikana Euroopan Attacin kesäyliopistossa, Saarbrückenissä, 1.-6. elokuuta.
What Kind of Europe Should We Build-seminaarissa. Osallistun seminaarin valmisteluihin Michel Christianin (Lyon) , Siegfried Bernhauserin (Wien) ym:den kanssa.
Ystävällisin terveisin,
- Mikael Böök
toivotan hauskaa ja antoisaa kesää ja kesälomaa! Kesän vietto on minun kannaltani toistaiseksi sujunut varsin mukavasti paitsi että Ilo-kissa (Uni-kissan veli) on ollut kohta viikon kateissa, mikä on hieman stressaavaa.
Sitä minä kuitenkin haluaisin kysyä, että miksi arvioni Irlannin kansanäänestyksestä diskattiin Suomen Attacin Hienkanjyvät-lehdestä?
Uskon, että se johtuu mielipiteestäni, ts. siitä, että kannatan Euroopan poliittista ja sotilaallista mutta ydinvapaata unionia.
Artikkelini Irlannin kansanäänestyksestä voi silti lukea saksaksi "Die andere Zeitungista", ruotsiksi Hufvudstadsbladetista (myös tässä) ja englanniksi Spinelli's Footsteps-blogista. Viimeksi mainitussa on myös pari aiheeseen liittyvää keskustelupuheenvuoroa.
Perustelin äskettäin EU-kantaani yhdessä esitelmässa ja ilmaisin sen myös allekirjoittamalla Saintesin vetoomuksen.
Muuten, kuluvan heinäkuun aikana Attacin 10 periaatetta on uudelleen esillä, koska sen jatkeeksi suunnitellaan "follow-up paper". Onko seurantapaperin luonnos jo käsittelyssä Suomen Attacissa?
Follow-up paperia ei ole näkynyt paljon missään, ei edes Attacin eurooppalaisella sähköpostilistalla (attac-convention), joka on olemassa juuri EU-periaatekeskustelua varten.
Joka tapauksessa Euroopasta ja EUsta keskustellaan neljän peräkkäisen aamupäivän aikana Euroopan Attacin kesäyliopistossa, Saarbrückenissä, 1.-6. elokuuta.
What Kind of Europe Should We Build-seminaarissa. Osallistun seminaarin valmisteluihin Michel Christianin (Lyon) , Siegfried Bernhauserin (Wien) ym:den kanssa.
Ystävällisin terveisin,
- Mikael Böök
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Attac vaatii lisää demokratiaa Nurmijärvellä
Kesäyliopistonsa yhteydessä Attac tarttui polttavaan teemaan - demokratian ongelmiin yhtiövallan edessä. "Onko demokratia kaupan" kysyivät järjestön banderollit Nurmijärven keskustorilla lauantaina 5. heinäkuuta. Tässä kuvat tempauksesta, sekä Keskisuomalaisen kirjoitus aiheesta.
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
boikotista
Lähetimme maanantai-aamuna tiedotteen, jossa kehotimme boikotoimaan Nokian tuotteita vastalauseena yhtiön irtisanomisille Saksassa. Samalla levitimme kehotusta liittyä boikottiin Maailman sosiaalifoorumin verkostojen kautta.
Harvasta tiedotteesta on tullut yhtä paljon huomiota. Yleensä Attacin kaltaisten järjestöjen peruskokemus on, että tiedotteita voi lähetellä tärkeistä aiheista paljonkin, ilman että asiaa huomataan pikku-uutista suuremmin. Nyt mediakenttä kiinnostui Attacin kannoista tavattomasti, ja palautetta, osin vihaista, on tullut tuntemattomilta ihmisiltä runsaasti. Tunnetta siitä, että on tullut astuneeksi pyhän lehmän sorkille, on vaikea välttää.
Luonnollisesti on surullista, jos asia on todella niin, että nykyajan kansallishenki on kulminoitunut huoleen lähinnä amerikkalaisomisteisen pörssiyhtiön menestyksestä. Tämän alamaisasenteen ilmaisut voi huoletta jättää omaan arvoonsa. Jotkut minulle tulleet reaktiot kertovat kuitenkin väärinymmärryksestä, ja sitä on syytä kommentoida.
Attacin kannanoton taustalla on reaktio ylikansalliseen kapitalismiin. Yhtiöiden ja valtioiden välinen valtasuhde on muuttumassa. Yhtiöt toimivat yhä röyhkeämmin, ottaen julkisen sektorin tuet vastaan mutta muuten ilman mitään vastuuntuntoa.
Nokia, siinä missä useat muutkin suuryritykset, on globaali tukiaisnarkkari. ”Subsidy junkies” -nimellä kutsutaan yhtiöitä, jotka voittoisuudestaan huolimatta pyrkivät napsimaan mahdollisimman paljon julkisia tukia ja siirtymään eteenpäin kun tuet on saatu, perustaen pikku hiljaa kannattavuutensa tukiin. Intiassa Nokia toimii erikoistuotantoalueilla, joissa veroja ei tarvitse maksaa käytännössä lainkaan. Euroopassa ei olla niin pitkällä, mutta kuka on niin naiivi, ettei usko yhtiöiden tavoittelevan tilannetta, jossa niiden velvollisuudet on nimimoitu ja julkiset tuet maksimoitu. Vähintään pitäisi ymmärtää se, etteivät suuryritykset tavoittele vapaata markkinataloutta. Ne tavoittelevat voittoa.
Jostakin syystä Attacin kannanottoa tunnutaan innokkaasti lukevan suhteessa protektionismiin. Olen saanut kahdenlaisia vihaisia kommentteja. Toiset ovat sitä mieltä, että Nokiaa vastaan ei saisi protestoida, koska se on suomalainen yhtiö ja tässä boikotilla uhataan kansallista taloudellista menestystä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että tällä boikottikehotuksella vastustetaan köyhien rikastumista, saadaanhan Romaniassa lisää työpaikkoja (ikään kuin keskeinen syy siirtää työpaikat Romaniaan eivät olisi juuri heikommat työehdot). Toisin sanoen, toiset syyttävät kansallishengen puuttesta, toiset liiallisesta kansallisvaltiokeskeisestä protektionismista.
Kysymystä ei tule kuitenkaan nähdä kansallisvaltioiden välisenä asetelmana. Kysymys on, kuten todettua, julkisen sektorin ja yritysten välisestä valtakamppailusta. Miksi meidän tulisi hyväksyä se, että yritykset poimivat julkiselta puolelta sen minkä irti saavat, tilittääkseen entistä suurempia voittoja osakkeenomistajilleen? Julkinen sektori on rientämässä apuun myös Bochumissa. Nokian jälkiä paikataan verovaroilla.
Toiset ovat sitä mieltä, ettei boikotti vaikuta. Ehkä ei. Totta kai keinojen pitäisi olla ensi sijassa toisenlaisia - valtiollisia aloitteita joissa yrityksiltä uskallettaisiin vaatiakin vaihteeksi jotakin. Mutta keinojen vähetessä on silti syytä jotenkin kommunikoida yrityksille, jos niiden toimintaa ei hyväksytä. Boikottien kaltainen brändihäirintä on eräs keino. Parempia saa toki ehdottaa.
Tämä kommentti siis boikotista suuttuneille. Muistutettakoon samalla, että suuttuneet tuntuisivat edustavan selvää vähemmistöä asiassa. Suurin osa ihmisistä on suhtautunut ilolla siihen, että edes yritetään pistää yrityksille kampoihin.
Halukkaat voivat jatkaa keskustelua tässä blogissa.
Teppo Eskelinen
Harvasta tiedotteesta on tullut yhtä paljon huomiota. Yleensä Attacin kaltaisten järjestöjen peruskokemus on, että tiedotteita voi lähetellä tärkeistä aiheista paljonkin, ilman että asiaa huomataan pikku-uutista suuremmin. Nyt mediakenttä kiinnostui Attacin kannoista tavattomasti, ja palautetta, osin vihaista, on tullut tuntemattomilta ihmisiltä runsaasti. Tunnetta siitä, että on tullut astuneeksi pyhän lehmän sorkille, on vaikea välttää.
Luonnollisesti on surullista, jos asia on todella niin, että nykyajan kansallishenki on kulminoitunut huoleen lähinnä amerikkalaisomisteisen pörssiyhtiön menestyksestä. Tämän alamaisasenteen ilmaisut voi huoletta jättää omaan arvoonsa. Jotkut minulle tulleet reaktiot kertovat kuitenkin väärinymmärryksestä, ja sitä on syytä kommentoida.
Attacin kannanoton taustalla on reaktio ylikansalliseen kapitalismiin. Yhtiöiden ja valtioiden välinen valtasuhde on muuttumassa. Yhtiöt toimivat yhä röyhkeämmin, ottaen julkisen sektorin tuet vastaan mutta muuten ilman mitään vastuuntuntoa.
Nokia, siinä missä useat muutkin suuryritykset, on globaali tukiaisnarkkari. ”Subsidy junkies” -nimellä kutsutaan yhtiöitä, jotka voittoisuudestaan huolimatta pyrkivät napsimaan mahdollisimman paljon julkisia tukia ja siirtymään eteenpäin kun tuet on saatu, perustaen pikku hiljaa kannattavuutensa tukiin. Intiassa Nokia toimii erikoistuotantoalueilla, joissa veroja ei tarvitse maksaa käytännössä lainkaan. Euroopassa ei olla niin pitkällä, mutta kuka on niin naiivi, ettei usko yhtiöiden tavoittelevan tilannetta, jossa niiden velvollisuudet on nimimoitu ja julkiset tuet maksimoitu. Vähintään pitäisi ymmärtää se, etteivät suuryritykset tavoittele vapaata markkinataloutta. Ne tavoittelevat voittoa.
Jostakin syystä Attacin kannanottoa tunnutaan innokkaasti lukevan suhteessa protektionismiin. Olen saanut kahdenlaisia vihaisia kommentteja. Toiset ovat sitä mieltä, että Nokiaa vastaan ei saisi protestoida, koska se on suomalainen yhtiö ja tässä boikotilla uhataan kansallista taloudellista menestystä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että tällä boikottikehotuksella vastustetaan köyhien rikastumista, saadaanhan Romaniassa lisää työpaikkoja (ikään kuin keskeinen syy siirtää työpaikat Romaniaan eivät olisi juuri heikommat työehdot). Toisin sanoen, toiset syyttävät kansallishengen puuttesta, toiset liiallisesta kansallisvaltiokeskeisestä protektionismista.
Kysymystä ei tule kuitenkaan nähdä kansallisvaltioiden välisenä asetelmana. Kysymys on, kuten todettua, julkisen sektorin ja yritysten välisestä valtakamppailusta. Miksi meidän tulisi hyväksyä se, että yritykset poimivat julkiselta puolelta sen minkä irti saavat, tilittääkseen entistä suurempia voittoja osakkeenomistajilleen? Julkinen sektori on rientämässä apuun myös Bochumissa. Nokian jälkiä paikataan verovaroilla.
Toiset ovat sitä mieltä, ettei boikotti vaikuta. Ehkä ei. Totta kai keinojen pitäisi olla ensi sijassa toisenlaisia - valtiollisia aloitteita joissa yrityksiltä uskallettaisiin vaatiakin vaihteeksi jotakin. Mutta keinojen vähetessä on silti syytä jotenkin kommunikoida yrityksille, jos niiden toimintaa ei hyväksytä. Boikottien kaltainen brändihäirintä on eräs keino. Parempia saa toki ehdottaa.
Tämä kommentti siis boikotista suuttuneille. Muistutettakoon samalla, että suuttuneet tuntuisivat edustavan selvää vähemmistöä asiassa. Suurin osa ihmisistä on suhtautunut ilolla siihen, että edes yritetään pistää yrityksille kampoihin.
Halukkaat voivat jatkaa keskustelua tässä blogissa.
Teppo Eskelinen
tiistai 22. tammikuuta 2008
Nokia-kannanotto eri kielillä
Suomen Attacin "Nokia boikottiin"-kannanotto on saatavilla myös ruotsiksi, espanjaksi, englanniksi ... Katso http://www.attac.fi/nokia.
maanantai 21. tammikuuta 2008
Attac ja lakkauttamiset
Attac kommentoi tänään kannanotossaan tuoretta Nokian päätöstä lakkauttaa tehtaansa Saksan Bochumissa:
KANNANOTTO, JULKAISUVAPAA 21.1.2008
ATTAC: NOKIA BOIKOTTIIN
Nokia ilmoitti viime viikolla, että se sulkee Bochumin tehtaansa Saksassa ja irtisanoo kaikki tehtaan 2300 työntekijää. Päätös lakkauttaa kannattava tehdas on surullinen, mutta osoittaa kuinka epäinhimillisen kapitalismin aikakautta elämme. Erityinen ongelma on, että suurilla yhtiöillä ja sijoittajilla on tällainen määrittävä valta siirtää tuotantoaan vaikka sitä on verovaroin tuettu. Työntekijöillä tai demokraattisesti valituilla hallituksilla ei taas näytä olevan tilanteessa mitään vaikutusvaltaa.
“Koska poikkikansalliset työtaistelut on kielletty, näyttää siltä, että kuluttajien reaktio ainoa tapa puuttua vääryyteen”, toteaa Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli. Attac kehottaakin asettamaan Nokian tuotteet boikottiin myös Suomessa ja kannustaa kaikkia suomalaisia kuluttajia liittymään boikottiin.
“Suomalaiset ovat viime aikoina joutuneet kohtaamaan samankaltaisia tragedioita, kun esimerkiksi Kemijärven ja Summan kannattavia paperitehtaita yritetään sulkea. Tämä osoittaa, että uusliberalismi on todella poikkikansallinen ilmiö. Tavalliset kansalaiset eivät siitä hyödy missään päin maailmaa”, Sauli jatkaa.
Suomen Attac on Maailman sosiaalifoorumin toimintaviikon alla lähettänyt kutsun liittyä boikottiin kaikille globaaleille yhteistyökumppaneilleen. Maailman sosiaalifoorumin puitteissa yli 2000 järjestöä ja liikettä tulee vastaanottamaan Attacin kutsun. Näiden liikkeiden kautta toimii maailmanlaajuisesti yhteensä kymmeniä miljoonia jäseniä.
Lisätietoja:
Mikko Sauli, puheenjohtaja, mikko.sauli@gmail.com, 040 747 4323
Teppo Eskelinen, puheenjohtaja, teeskeli@cc.jyu.fi, 050 357 6587
www.attac.fi / www.attac.org
www.sosiaalifoorumi.fi
Attac on oikeudenmukaista globalisaatiota vaativa kansalaisliike, joka toimii yli 50 maassa. Attac perustettiin ensin Ranskassa vuonna 1998 ja sittemmin Suomessa vuonna 2001 ja se kritisoi erityisesti vapautettujen pääomamarkkinoiden murentavia vaikutuksia demokratiaan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, sekä pyrkii luomaan liikettä ja ehdotuksia maailmantalouden demokratisoimiseksi.
KANNANOTTO, JULKAISUVAPAA 21.1.2008
ATTAC: NOKIA BOIKOTTIIN
Nokia ilmoitti viime viikolla, että se sulkee Bochumin tehtaansa Saksassa ja irtisanoo kaikki tehtaan 2300 työntekijää. Päätös lakkauttaa kannattava tehdas on surullinen, mutta osoittaa kuinka epäinhimillisen kapitalismin aikakautta elämme. Erityinen ongelma on, että suurilla yhtiöillä ja sijoittajilla on tällainen määrittävä valta siirtää tuotantoaan vaikka sitä on verovaroin tuettu. Työntekijöillä tai demokraattisesti valituilla hallituksilla ei taas näytä olevan tilanteessa mitään vaikutusvaltaa.
“Koska poikkikansalliset työtaistelut on kielletty, näyttää siltä, että kuluttajien reaktio ainoa tapa puuttua vääryyteen”, toteaa Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli. Attac kehottaakin asettamaan Nokian tuotteet boikottiin myös Suomessa ja kannustaa kaikkia suomalaisia kuluttajia liittymään boikottiin.
“Suomalaiset ovat viime aikoina joutuneet kohtaamaan samankaltaisia tragedioita, kun esimerkiksi Kemijärven ja Summan kannattavia paperitehtaita yritetään sulkea. Tämä osoittaa, että uusliberalismi on todella poikkikansallinen ilmiö. Tavalliset kansalaiset eivät siitä hyödy missään päin maailmaa”, Sauli jatkaa.
Suomen Attac on Maailman sosiaalifoorumin toimintaviikon alla lähettänyt kutsun liittyä boikottiin kaikille globaaleille yhteistyökumppaneilleen. Maailman sosiaalifoorumin puitteissa yli 2000 järjestöä ja liikettä tulee vastaanottamaan Attacin kutsun. Näiden liikkeiden kautta toimii maailmanlaajuisesti yhteensä kymmeniä miljoonia jäseniä.
Lisätietoja:
Mikko Sauli, puheenjohtaja, mikko.sauli@gmail.com, 040 747 4323
Teppo Eskelinen, puheenjohtaja, teeskeli@cc.jyu.fi, 050 357 6587
www.attac.fi / www.attac.org
www.sosiaalifoorumi.fi
Attac on oikeudenmukaista globalisaatiota vaativa kansalaisliike, joka toimii yli 50 maassa. Attac perustettiin ensin Ranskassa vuonna 1998 ja sittemmin Suomessa vuonna 2001 ja se kritisoi erityisesti vapautettujen pääomamarkkinoiden murentavia vaikutuksia demokratiaan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, sekä pyrkii luomaan liikettä ja ehdotuksia maailmantalouden demokratisoimiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
