Eikö kiinnosta?

Älä syytä itseäsi, jos EU ei kiinnosta yhtään. Ei se näytä kiinnostavan ketään muutakaan – vähiten poliitikkoja ja kansanedustajaehdokkaita.

Poliitikot, tutkijat ja virkamiehet ovat huolissaan siitä, että EU ei kiinnosta kansalaisia. Luodaan politiikkaohjelmia ja tiedotuskampanjoita. Attac on yrittänyt viimeiset puolitoista vuotta laajentaa keskustelua EU:sta. Viimeisin yritys on joulukuussa avattu keskusteluportaali www.euroopantulevaisuus.fi.

Jokin kuitenkin on vialla, tai sitten minä olen ymmärtänyt asian väärin.

Tehtyäni töitä portaalin kanssa näyttää siltä, että huolestaan huolimatta poliitikot, tutkijat ja virkamiehet ovat unohtaneet, että myös heillä voisi olla osansa pelattavana EU-keskustelussa. Portaaliin ovat tähän mennessä kirjoittaneet lähinnä kansalaisaktiivit; poliitikot jättävät yleensä vastaamatta kirjoituspyyntöihin, ja tutkijat valittavat kiireitä. Hienoa olisi nähdä portaalissa esimerkiksi kokoomuslaisten, europarlamentaarikkojen tai EU-tutkijoiden visioita EU:sta.

Miksi tällainen hiljaisuus sitten on niin vaarallista? Portaaliin kirjoittanut tutkija Kari Karppinen vastaa tähän kiinnostavasti. "EU:n vastustus voi olla osoitus siitä, että EU ei itse ole tarpeeksi politisoitunut. Kun vastakkaiset mielipiteet eivät kanavoidu aidoiksi erimielisyyksiksi poliittisen järjestelmän sisällä, ne kanavoituvat koko järjestelmän vastaisiksi liikkeiksi", toteaa Karppinen. Hiljalleen alkaa vaikuttaa siltä, että hän on pelottavan oikeassa. Koska aidot ja avoimet visiot EU:sta puuttuvat, keskustelussa voivat nousta esiin vain jyrkän kielteiset tai euforisen myönteiset näkemykset. Tai sitten voi olla sankarillista todeta kuten näyttelijä Lea Klemola lehtihaastattelussa: “Mää en ymmärrä EU:sta kyllä hevonvittua." Meiltä puuttuu poliittinen EU-keskustelu, jonka tavoitteena olisi unionin tulevaisuuden hahmottaminen ja rakentaminen.

Tietenkin hiljaisuuden taustalla voi olla myös vakavia ja ymmärrettäviä syitä. EU on käymistilassa, eikä juuri nyt ole helppoa sanoa, mitä unionilta kannattaisi toivoa. Aitoja poliittisia näkemyksiä voi olla yllättävän vaikea muodostaa hetkenä, jona Angela Merkel odottaa vain Ranskan uusia vaaleja ja Suomi toipuu puolen vuoden laimeasta puheenjohtajakaudestaan. Jos on vaikea valita liittovaltion tai valtioliiton väliltä, on kaiketi parempi pysyä hiljaa. Jos ei tiedä, edustaako EU toivoa vai uhkaa, on ehkä hyvä vaieta. Hämmennys on niin suurta, että puhe esimerkiksi siitä, ketkä kannattavat federalistista EU:ta ja ketkä eivät, tuntuu lähes mahdottomalta. Samoin puheet EU:n turvapaikka- tai kauppapolitiikasta tuntuvat edelleen lähinnä teknisiltä kysymyksiltä, eivät poliittisilta visioilta. Puhuminen voi olla vaikeaa, ja siksi vaietaan. Tai kyyninen tulkinta voi tietysti olla se, että EU:n legitimaatiokriisi on jo niin syvä, ettei kukaan oikeastaan enää jaksa välittää?

Tilanne on surullinen. Suomessa osataan puhua enää siitä, onko EU:ssa ytimiä vai ei. Siitä ei puhuta, mihin suuntaan nämä kuvitteelliset tai todelliset ytimet maanosaamme veisivät. Ainakin minun on usein haettava innoitusta ajattelulleni Suomen ulkopuolelta. Visiönäärien, kriitikoiden ja rakentajien ääni kuuluu täällä ihmeellisen hiljaisena. EU-keskustelua käyvät enää vain unionin vastustajat.

Hanna Kuusela

Suomen velat nousemassa tapetille

Kehitysmaiden veloista puhutaan jälleen! Norjan hallitus mitätöi lokakuun alussa 80 miljoonan dollarin edestä kehitysmaiden velkoja. Kyseessä olivat maille 1970-luvulla syntyneet vientiluottovelat.

Päätös oli perusteluiltaan historiallinen: Norja myönsi velkojen olleen seurausta epäonnistuneesta kehityspolitiikasta.

Attac kiitti joulukuussa Norjaa mitätöinneistä myöntämällä Norjan kehitysministeri Erik Solheimille Kelvollisempaa kehitystä -palkinnon. (Ks. http://www.attac.fi/mikaattac/kannanotot/kelkeh2006)

Seuraava askel on kohdentaa katsetta Suomen saataviin. Myös Suomella on nimittäin vienninedistämistoimien peruina velkasaatavia kehitysmaista.

Suomen tulisikin selvittää avoimesti velkojen taustat ja Norjan esimerkkiä noudattaen mitätöidä mahdolliset epäoikeutetut velat. Mahdollisia epäoikeutettuja kehitysmaasaatavia on erityisesti Liberialta, Zimbabwelta ja Indonesialta. Aiheesta julkaistiin Helsingin Sanomissa 11.1.2007 Attacin velkakampanjan aktiivin Laura Jalasjoen ja Attacin puheenjohtajan Hanna Kuusela vieraskynäkirjoitus. (Lue vieraskynä osoitteessa http://www.hs.fi/digilehti/paakirjoitus/artikkeli/Suomenkin+tulisi+tutkia+antamiensa+lainojen+taustat/1135224222529)

Kampanjointi vientitakuuvelkojen ja Suomen saatavien osalta jatkuu Attacin velkaryhmässä. Luvassa tuloksellista toimintaa ja kriittisiä näkökulmia. Velkaryhmän sivut löytyvät osoitteesta: http://www.attac.fi/ryhmat/tyoryhmat/velka/

Perustietoa kehitysmaiden velkaongelmasta löytyy Attacin toimittamasta Kehitysmaiden velkakriisi tänään -kirjasta, jonka voi ladata osoitteesta http://www.attac.fi/velkatanaan

Attacin blogi avattu

Attacin blogi tarjoaa tuoreita avauksia, toisenlaisia näkökulmia ja virkeää keskustelua ajankohtaisista aiheista. Blogin kirjoittajat paljastavat, mikä suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on vialla, mitä siitä puuttuu ja mikä jää pimentoon.

Aiheet vaihtelevat maailmanpolitiikasta ihmisten arkipäivään ja globaalin kansalaisyhteiskunnan esittämiin aloitteisiin.

Attacin blogia pitävät yllä järjestön vapaaehtoiset ja vapaat ajattelijat, jotka ovat huolestuneita maailman tilasta mutta uskovat toisenlaiseen tulevaisuuteen.
Attac on vuonna 1998 perustettu kansainvälinen kansalaisjärjestö, joka etsii demokraattisia vaihtoehtoja rahoitusmarkkinoiden ja kyynisen taloudellisen voitontavoittelun hallitsemalle maailmanjärjestykselle. Lisää Attacista ja sen tavoitteista löydät järjestön verkkosivuilta www.attac.fi.

Tervetuloa lukemaan ja debatoimaan. Toisenlainen maailma (ja Suomi) on mahdollinen.