lauantai 17. helmikuuta 2007

Valtiovarainministeriö kampittaa demokratiaa

Pikainen katsaus kahden viime viikon uutisiin. VM:n raportti: työllisyysaste on saatava 75 prosenttiin. (1) VM:n raportti vaatii vahvempaa talouskasvua. (2) VM haluaa koko kauden liikennehankkeista nopean päätöksen. (3) VM: selvitys esittää rajuja muutoksia koulutukseen. (4) Ja viimeksi tänään "VM murskaa puolueiden haaveet menojen lisäyksestä ja veroalesta."(5)

Valtiovarainministeriön asema perustuu asetukseen valtiovarainministeriöstä. Siinä ministeriön tehtäviksi on määritelty muun muassa "taloudellisen kehityksen seuranta ja ennustaminen, talous- ja rakennepolitiikan valmistelu ja toimenpiteiden vaikutusten arviointi." Edelleen, valtiovarainministeriön vastuulla on "valtion talousarvio, valtiontalouden kehykset, toiminta- ja taloussuunnittelun perusteet sekä hallituksen kertomus valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta."(6)

Määriteltyihin tehtäviin ei sisälly koulutuspolitiikan hahmottelua tai liikennehankkeiden ohjaamista. Puhumattakaan itsetarkoituksellisten väliintulojen tekeminsestä vaalikeskusteluuun ja sitä
kautta kansalaismielipiteeseen vaikuttamista - yksi harvoista asioista, johon VM:n valta ei suoranaisesti ulotu. Kaikilla näillä alueilla ministeriö on viime päivinä kuitenkin osoittanut toimeliaisuuttaan.

Mistä oikein on kyse? Pahasta epäonnistumisesta valtiovarainministeriön toimivallan rajojen määrittelyssä. Kun valtaa annetaan ilman että läpinäkyvyys ja tilivelvollisuus turvataan, kasvaa kiusaus käyttää sitä myös poliittisten tarkoitusperien ajamiseen. Laman aikana ministeriölle annettiin superministeriön asema, joka kriisiaikana oli ainakin jotenkin perusteltavissa. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Poikkeustilan jatkuminen osoittaa eduskunnan epäonnistuneen sille kuuluvan vallan käyttämisessä.

Valtiovarainministeriön poliittisuus tulee esiin kahdella tavalla. Ensinnäkin ministeriö antaa suosituksia alueilla, joiden asiantuntemus on muualla ja jotka eivät suoranaisesti kuulu sen hallinnonalaan (esimerkiksi koulutuspolitiikka). Toinen syy on suositusten näennäinen vaihtoehdottomuus. Eilen julkaistun raportin pääviestiksi on ministeriön tiedotteessa poimittu se, että jakovaraa ei ole. VM:n mallin mukaan julkinen talous jää nykymenolla vuosittain 2 miljardia alijäämäiseksi. (7)

Mallien tekemisessä ei sinänsä ole mitään väärää - päinvastoin - kuuluuhan talouden seuranta ja "toimenpiteiden vaikutusten arviointi" ministeriön perustoimialaan. Vaikutusten arviointia ei kuitenkaan voi tehdä, ennen kuin eri vaihtoehdot on tuotu esiin. Tämä taas edellyttää hallitusohjelman selviämistä, tai vähintäänkin puolueiden omien vaaliohjelmien talousvaikutusten arviointia. Yhteen vaihtoehtoon perustuvan raportin julkaiseminen kuukausi vaalien alla olisi räikeydessään lähes huvittavaa, ellei VM:n jokaista lausuntoa luettaisi toimituksissa ja politiikanteon pöydissä usein kuin piru raamattua.

Markus Jäntti on useampaan ehdottanut valtiovarainministeriön toimivallan jakamista perustamalla erillinen kansantalousministeriö. (8) Tämä olisi välttämätön askel tervehtymisessä suuren laman aikaisesta kriisitunnelmasta normaaliin parlamentaariseen ohjaukseen. Valitettavasti tähän mennessä vain yksi puolue on ottanut teeman vaalien agendalleen, eikä sekään ole reagoinut mitenkään valtiovarainministeriön viime päivien raporttitulvaan.


Matti Ylönen


1 Helsingin Sanomat 8.2.2007: VM:n raportti: Työllisyysaste saatava yli 75 prosenttiin http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/
VMn+raportti+Ty%C3%B6llisyysaste+saatava+yli+75+prosenttiin/1135225047106

2 Helsingin Sanomat 12.2. 2007: VM:n raprotti vaatii vahvempaa talouskasvua, http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/VMn+raportti+vaatii+vahvempaa+talouskasvua/1135225043799

3 Helsingin Sanomat 13.2.2007: VM haluaa koko kauden liikennehankkeista nopean päätöksen, http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/VM+haluaa+koko+kauden+liikennehankkeista+nopean+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksen/1135225068347

4 Helsingin Sanomat 13.2.2007: VM:n selvitys esittää rajuja muutoksia koulutukseen, http://www.hs.fi/henkkoht/artikkeli/VMn+selvitys+esitt%C3%A4%C3%A4+rajuja+muutoksia+koulutukseen/HS20070213SI1YO01rdh

5 Helsingin Sanomat 16.2.2007: VM murskaa puolueiden haaveet menojen lisäyksestä ja veroalesta, http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/VM+murskaa+puolueiden+haaveet+menojen+lis%C3%A4yksest%C3%A4+ja+veroalesta/1135225143039

6 Valtioneuvoston asetus valtiovarainministeiröstä 610/2003, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030610

7 Valtiovarainministeriö: Tuleva hallituskausi ratkaiseva kestävyyden turvaamisen kannalta

8 Esimerkiksi Turun Sanomat 7.1.2006: Valtiovarainministeriön ylikorostunut asema on uhka demokratialle, http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/post11.htm

perjantai 2. helmikuuta 2007

Sosiaalifoorumista vielä

Maailman sosiaalifoorumi on toiminut yhteiskunnallisten liikkeiden kohtaamispaikkana ja tulevan toiminnan ideointiareenana nyt seitsemän vuoden ajan. Maailman tasosta ollaan siirrytty alaspäin, ja sosiaalifoorumi onkin versonut lukuisia alueellisempia olomuotoja, kuten nyt vaikka Suomen sosiaalifoorumin (www.sosiaalifoorumi.fi).

Seitsemättä kertaa järjestetty Maailman sosiaalifoorumi Nairobissa herätti monensuuntaisia ajatuksia. Toisaalta järjestelyjen onnistuminen oli erittäin myönteinen yllätys. Ilmeisesti muutama viikko ennen tapahtuman alkua järjestelyt olivat vielä olleet varsin kaaoottisessa tilassa. Kuitenkin afrikkalaiset näyttivät, että hommat toimivat Afrikassa juuri paikallisella tavalla: kaikki onnistuu tarpeeksi hyvin vaikkei koskaan täydellisesti, kunhan asioiden annetaan sujua eikä liikaa stressata.

Tapahtuma olikin erittäin onnistunut, ja toteutti varmasti järjestäjien toiveen: afrikkalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kyseessä oli suuri hengennostatus, ja voi tarjota sikäläiselle toiminnalle uudenlaisen toiminnan momentumin. Ehkä paikalliset järjestöt uskaltavat olla foorumin jälkeen vielä hieman äänekkäämpiä valtiovallan suuntaan. Myös paikallisessa kontekstissa harvinaisia avauksia nähtiin, kun esimerkiksi Afrikan seksuaalivähemmistöt pääsivät tuomaan omaa agendaansa esille eri tilaisuuksissa – hienoa maassa, jossa homoseksuaalisesta toiminnasta seuraava vankilarangaistus kestää toistakymmentä vuotta.

Samaan aikaan sosiaalifoorumi kuitenkin hakee muotoaan. Näiden vuosien jälkeen monet ovat alkaneet toivoa, että foorumi kykenisi organisoitumaan paremmin, käytännössä tuottamaan enemmän konkreettisia poliittisia aloitteita. Pelkkään keskusteluun aletaan väsyä. Kysymys ei kuitenkaan ole helppo. Foorumissa järjestetyt dialogit poliittisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä olivat harvassa ja kuulemma varsin hedelmättömiä. Tulevaisuuden toiminnan pohtimiselle pyhitetty neljäs foorumipäivä oli WSF-päivistä sekavin, ja konkreettisia aloitteita olisi monien mukaan voinut syntyä enemmänkin. Jotain pitäisi siis tulevaisuudessa tehdä.

Monet pelkäävät – aivan syystä – avoimen tilan idean katoamista, jos foorumi alkaa omaksua reaalipoliittisen päätöksenteon toimintamuotoja. Toisaalta useimmille foorumikävijöille sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston toimintalogiikka ja mandaatti on epäilemättä varsin epäselvä, ja monet haikailevatkin perinteisempää järjestömuotoa. Neuvostossa on kuulemma jo pyöritelty foorumin päätäntävaltaa selkiyttävää systeemiä, joka tekisi foorumista enemmän perinteisen järjestön kaltaisen. Aloitteen vastustajatkin tuntuvat pelkäävän suurten kehitysmaiden perinteisen vasemmiston hidasta ulosmarssia, jos avoimen tilan ideaalista pidetään kynsin hampain kiinni.

On kuitenkin tarpeellista muistaa, että sosiaalifoorumin kaltaisia avoimen tilan rakenteita ei ole juuri muualla tarjolla, kun perinteisen organisaatiomuodon rakenteita on maailma pullollaan. Onko foorumin avointa tilaa varaa menettää? Demokratia ja tehokkuus ovat aina toistensa vihollisia, ja jos osallistuvan demokraattisen tilan syvästä ideaalista halutaan pitää kiinni, on poliittisesta tehokkuudesta tingittävä. Tietynlaisen poliittisen kulttuurin vaaliminen saattaa jatkossakin olla sosiaalifoorumeiden tärkein anti.

Vuonna 2008 Maailman sosiaalifoorumia ei järjestetä. Ensi vuosi onkin eri alueiden foorumiprosessien ympärillä toimiville tahoille aika näyttää, että foorumi ei ole pelkkä tapahtuma, vaan kykenee olemaan myös aktiivista ja hajautettua toimintaa synnyttävä prosessi. Toivottavasti näin tulee tapahtumaan.

Teppo Eskelinen

torstai 1. helmikuuta 2007

Velkaliike Nairobin sosiaalifoorumissa

Nairobissa järjestetystä Maailman sosiaalifoorumista on kirjoitettu paljon järjestöjen uutis- ja blogivirrassa, ja tapahtumasta onkin hieman vaikeaa löytää uutta sanottavaa. Koska itse kuitenkin liikuin paikan päällä Attacin velkakampanjan edustajana, on syytä sanoa muutama sananen siitä, miltä kansainvälinen valkakampanjointi näytti sosiaalifoorumista käsin katsottuna.

Kehitysmaiden sietämätön velkataakka on puheenaihe, joka on etelän agendalla erittäin korkealla, siinä missä pohjoisessa se hypähtelee esiin korkeintaan G8-kokousten uutisoinnin yhteydessä. Asiaan perehtyneille tilanne on selkeä: köyhimmät maat kärsivät yhä velkataakasta, joka estää paitsi taloudellisen tulevaisuusperspektiivin, myös taloudellisen itsenäisyyden. Jälkikolonialismissa maita hallitaan velkojainstituutioista käsin.

Kansainvälinen velkaliike eli mediahuomion huippuhetkeä rikkaissa maissa vuosituhannen vaihteessa, jolloin Jubilee-liike vaati näkyvästi kehitysmaiden velkojen mitätöintiä. Tästä on päästy hyvin vähän eteenpäin: kehitysmaille myönnetyt velkahelpotukset ovat olleet lähinnä kirjanpitoharjoituksia, joiden myötä on todettu ääneen etteivät maat kykene maksamaan tiettyä osaa veloistaan. Velkaa on kuitenkin jätetty maksettavaksi sen verran, että suurten talousinstituutioiden saneluvalta on pysynyt ennallaan. Velkaliikkeen globaalille ryhdistäytymiselle olisi tilausta, ja Nairobissa käydyissä keskusteluissa vahvistui vaikutelma, että myös maailmanpoliittinen hetki olisi tälle otollinen.

Globaalissa tapaamisessa on erityisen hienoa oppia ymmärtämään kampanjoiden agendaa eri puolilla maailmaa. Afrikkalaisten velkakampanjoitsijoiden kanssa jutellessa muistaa, että velkaliikkeen kaltainen solidaarisuusprojekti ei ole niin abstrakti kuin miltä usein meilläpäin vaikuttaa. Paikalliset velkakampanjat tekevät usein myös sosiaalista työtä, ja koulutus, elämä slummeissa, vesi ja vastaavat teemat nivoutuvat luontevasti yhteen velkakampanjat vaatimusten kanssa. Peruslähtökohta on vaatia hallituksia kieltäytymään velanmaksusta – ainakin itä-Afrikan liikkeillä tämä tuntuu olevan varsin laajasti jaettu agenda.

Erityisesti sosiaalifoorumin velkakeskusteluissa korostui kaksi teemaa. Ensinnäkin, miten onnistua tehokkaammin painostamaan rahoituslaitoksia, erityisesti Maailmanpankkia. Toiseksi, miten velkahelpotukset tulisi kytkeä siihen, että rahat todella menevät tarpeellisiin sosiaalisiin ohjelmiin kehitysmaissa.

Rahoituslaitosten painostamisessa tuntuu olevan erityinen momentum tällä hetkellä, kun useat pohjoisen hallitukset ovat alkaneet näkyvämmin vaatia Maailmanpankkia korjaamaan politiikkaansa. Iso-Britannia jäädytti vasta rahoituksensa Pankille, pitäen rahoituksen jatkumisen ehtona selvitystä Pankin politiikan muuttumisesta. Vaikka järjestöjen mielestä Iso-Britannia tyytyi liian kevyeen selvitykseen, ele on merkittävä. Myös Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa on käyty vastaavanlaisia keskusteluja. Kampanjan toiveena on, että Maailmanpankkia rahoittavissa maissa käynnistyisi eräänlainen lumipalloefekti, jossa maa toisensa perään vaatisi Pankilta kehitysmaille saneltujen taloudellisten ehtojen lieventämistä. Samoin keskusteltiin mahdollisuuksista painostaa muita Maailmanpankille rahaa lainaavia tahoja, kuten (meidän politiikallemme etäisiä amerikkalaisia) eläkerahastoja.

Toki kampanja ei ole ongelmaton. Etelän kampanjoitsijoista osa oli etunenässä innostamassa Pohjoisen järjestöjä tähän kampanjaan, mutta osa näki siinä riskejä. Lyhyellä tähtäimellä rahoituksen jäädyttäminen voisi tuottaa ongelmia Etelän maille, sillä lainarahan ohella myös lahjarahan määrä saattaisi vähentyä. Onko köyhillä varaa ottaa riskiä, vaikka lopputulos olisikin pitkällä tähtäimellä oikeudenmukaisempi?

Keskustelu velkahelpotusrahojen perillemenosta on erityisen vaikea, koska uusliberaalien talousehtojen lomassa Maailmanpankki on käyttänyt köyhyyden vähentämisen ja korruption vastaisen taistelun retoriikkaa niin, että Pankin politiikka tuntuisi nopealla vilkaisulla olevan linjassa monien kansalaisjärjestöjen vaatimusten kanssa: rahat halutaan oikeaan osoitteeseen. Uusliberaalit ehdollisuudet ovat kulkeneet muiden ehtojen lomassa, osana samaa pakettia. Monet afrikkalaiset kuitenkin korostivat, että ehdollisuudet eivät ole ainoa, saati paras, tapa lähestyä korruptio-ongelmaa. Ehtojen sanelu ulkopuolelta ei useinkaan tuota tuloksia, siinä missä kansalaisliikkeet maan sisällä voivat saada aikaan merkittäviä muutoksia. Kenialainen ruohonjuuritason järjestö voi vaatia päättäjiä tilivelvollisiksi, tiedottaa väärinkäytöksistä ja niin edespäin, siinä missä Maailmanpankki on oudossa roolissa vaatiessaan samaa. Afrikkalaisten järjestöjen näkökulmasta korruption ja Maailmanpankin vastainen kampanjointi näyttäytyykin saman kampanjan eri puolina.

Myös kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n osalta kampanjat ovat tietynlaisen momentumin hetkessä. IMF menetti paljon uskottavuuttaan Aasian talouskriisin yhteydessä, ja maailmalla näytetään yleisesti ajattelevan, että rahasto on kiinnostuneempi sijoittajien rahojen kuin heikkojen talouksien pelastamisesta. Jotkut Etelä-Amerikan maat ovat maksaneet velkansa IMF:lle ennätysajassa saavuttaakseen taloudellisen itsenäisyyden, toiset taas lainaavat mieluummin muista lähteistä, kuten kasvavalta Kiinalta. IMF on pulassa, ja se mahdollistaa laitoksen poliittisen painostamisen. Jotain kertoo sekin, että sosiaalifoorumissa oli kuuleman mukaan paikalla IMF:n pr-osaston edustaja!

Kuitenkin jos IMF:n roolille todella aiotaan tehdä jotain, on muistettava että sillä on myös tehtävänsä kansainvälisessä taloudessa talouskriisin sattuessa. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää tuoda kansainväliselle agendalle mahdollisia keinoja ehkäistä talouskriisejä. Tämä on Attacin toiminnan ydintä, koska Tobinin vero ja muut vastaavat mekanismit ovat juuri tällaisia keinoja.

Teppo Eskelinen