perjantai 14. joulukuuta 2007

Lissabonin henki: välinpitämättömyys

Muamar al Kadhafi vaati Lissabonin EU-Afrikka huippukokouksessa
korvauksia eurooppalaisten kolonialisesta riistosta Afrikassa.
Kadhafi jätti mainitsematta kuinka kolonialismi jatkuu yhä tänä
päivänä Afrikassa ja Euroopassa, ja niiden suhteissa.
Kadhafi itse on jatkanut jo kohta 40 vuotta eurooppalaisen
siiromaaperinteen hengessä sortoa Libyassa. Omien kansalaisten
ihmisoikeuksien loukkaamisen lisäksi Kadhafin sotajoukot kohtelevat
kaltoin muualta Afrikasta Libyan kautta Eurooppaan pyrkivää
pakolaisia.
Robert Mugabe murhaa, kiduttaa ja sortaa järjestelmällisesti omia
kansalaisiaan, jotka ovat erimieltä hänen politiikastaan. Sudanin
johtajat Omar al-Bashirin johdolla ovat vastuussa kansanmurhasta
Darfurissa ja Etelä-Sudanissa. He ja monet muut Afrikan johtajat myös
ryöstävät kansansa julkista omaisuutta ja sijoittavat varat
ystävällismielisiin eurooppalaisiin pankkeihin Afrikkalaisten
johtajien enemmistö ei harrasta ihmisoikeuksien loukkaamista, ainakaan
järjestelmällisesti. Silti kaksinaamaiset afrikkalaiset johtajat
vaativat yhteisrintamassa, että myös tunnetut ihmisoikeusloukkaajat on
päästettävä EU-kokoukseen, vaikka tietävät tarkkaan mitä he omien
maittensa kansalaisille tekevät.
Myöskään Eurooppalaiset pankit eivät välitä mistä niihin sijoitetut
korruptiojohtajien talletukset ovat peräisin, vaikka tietävät
tarkalleen, että niiden saama rikkaus perustuu rikoksiin. Euroopan
hallituksen tietävät erittäin hyvin, että ihmisoikeusloukkaajien
niiden pankkeihin sijoittamat varat on hankittu riistolla.
Lissabonissa eurooppalaiset johtajat ovat hyvää pataa Kadhafin,
Mugaben ja monien muiden afrikkalaisten ihmisoikeuksien törkeisiin
loukkauksiin syyllistyneiden johtajien kanssa ja poseeravat
isällisesti heidän kanssaan. Isällisesti Eurooppa on näyttänyt jo 500
vuottaa mallia Afrikan omille riistäjille. Eurooppalaiset valtiot ja
EU monin eri tavoin edelleen loukkaa afrikkalaisten ihmisoikeuksia
omilla rajoillaan, tai huolehtivat siitä, että afrikkalaiset
hallitukset tekevät sen jo Afrikassa.
EU-valtiot sortavat viattomia afrikkalaisia pakolaisiaan kaikkein
brutaalimmalla tavalla Välimerellä, jopa surmaa heitä. Vuonna 2006
menetti henkensä 7000 afrikkalaista pakomatkallaan Espanjaan. Suurin
osa heistä kuoli merellä Afrikan ja Kanarian saarten välillä.
Karmaiseva 7000 vainajan luku on Andalusian ihmisoikeusyhdistyksen
arvio. Se esittää varmat todisteet siitä, että vuonna 2006 ainakin
1049 ihmistä kuoli pakomatkalla pelkästään Afrikan mantereen ja
Kanarian saarten välillä ja toiset 118 matkalla Andalusiaan.
Yhdistyksen mukaan on ilmiselvää, että kuolleita on paljon enemmän
kuin pystytään varmasti viranomaisten ja tiedotusvälineiden
raporteista laskemaan. Tuon 7000 uhrin lisäksi lukematon määrä
afrikkalaisia menettää henkensä paetessaan köyhyyttä tai sortoa itse
Afrikassa, joko kotimaassaan ja muiden Afrikan maiden vihamielisillä
rajoilla.
Euroopan rajat eivät ole kuitenkaan sen ystävällisimpiä.
Espanjalaiset järjestöt epäilevät, että Espanjan rajavartiolaitos on
surmannut kymmeniä pakolaista vuosittain, joko ampunut tai jättänyt
tahallaan pelastamatta mereltä. Samoin väitetään toimivan myös Italian
ja muiden Välimeren maiden rannikkovartiostojen. Ainakin Espanjassa
afrikkalaisia pakolaisia asioikseen jahtaavilla rajavartiojoukoilla on
annettu oikeus ampua laitomat tulijat. Näin on toimittu todistetusti
useassa tapauksessa. Amnesty syyttää Espanjaa rankaisemattomuuden
kulttuurista, kun Melillan aidalle kymmeniä afrikkalaisia ampuneita
rajavartiosotilaita ei ole saatu tuomittua. Monta veneellistä
pakolaisia on jätetty hukkumaan jättämättä heidät pelastamatta.
Varmojen pakomatkalla kuolleiden uhrien määrä on kasvanut vuonna 2006
kolmenkertaiseksi vuodesta 2005. Suurin osa heistä kuoli matkalla
Kanarian saarille. Vainajien määrä on kolmenkertaistunut, koska EU on
tehostanut laittoman maahantulon estämistä monilla eri tasoilla ja
tavoilla. Raja on muualta tukittu, joten epätoivoiset pakolaiset
pyrkivät Kanarialle. EU on sijoittanut suuria summia rajavalvonnan
tehostamiseen, uudenaikaisiin laitteisiin ja joukkoihin. Melillan ja
Cemmia rajojen kontrolliin sen sijaan, että suuntaisi apunsa niiden
syiden poistamiseen, jotka luovat pakolaisuutta - siis köyhyyden ja
sorron lopettamiseen.
Eu johtajat tietävät tämän, ja silti he poseeraavat
ihmisoikeusloukkaajien kanssa. EU johtajat tarvitsevat
vapaakauppasopimuksia, EPAt. Euroopplaiset yhtiöt haluavat EPAt ja ne
on saatava millä hinnalla hyvänsä. EPA-sopimusten vuoksi EU-johtajat
poseeravat välinpitämättöminä afrikkalaisten sortajien
kanssa. Ensimmäisten joukossa EPA-sopimuksen allekirjoitti Zimbabwen
Robert Mugabe Pahimmat sortajat toteuttavat helposti EUn
kauppavaatimukset ja allekirjoittavat myös EPA-sopimukset. Kun
ihmisoikeusloukkaajat ovat jo allekirjoittaneet EPA-sopimukset
ensimmäisenä ja livenneet afrikkalaisten yhteisestä rintamasta, muiden
afrikkalaisten valtioiden johtajien on myös lopulta nieltävä EUn
vaatimukset.
EU siis käyttää monella tavoin tietoiseti hyväkseen afrikkalaisten
sortamista. EUn ja Afrikan johtajat pitävät pönäköitä puheita
rajattomasta maailmasta, mutta suojelevat millä hinnalla hyvänsä omia
rajojaan. Ainoa rajattomuus joka Lissabonin EU-Afrikka kokouksessa
vallitsi oli rajaton välinpitämättömyys.

Mika Rönkkö