Euroopan paha perintö (ja hieman hyvääkin perintöä)

En ole itse käynyt paikan päällä , mutta Radio Vegan Anna-Leena Laurénin tämänpäiväinen raportti (21.8) Etelä-Ossetiasta nostaa mieleeni muistikuvia Krajinasta lokakuussa 1995. Matkustimme Helsinki Citizens' Assembly'n bussissa läpi serbien perinteisesti asuttaman alueeen, jonka kroaattijoukot olivat tuhonneet, yksi talo kerrallaan. Tai mistä me oikeastaan tiesimme kuka oli asunut missäkin talossa, ja ketkä olivat sitä polttaneet ja rikkoneet? Pihoilla saattoi edelleen nähdä joitakin elonmerkkejä, esim. kauhistuneita kanoja, jotka pakenivat kaikkia näkemiään ihmisen näköisiä olioita, myös meitä.

Etelä-Ossetiassa ilmeisesti tapahtuu ns. etnistä puhdistusta, ja on Laurénin haastatteleman naisen mukaan tapahtunut jo pitkään. Georgialaiset ovat jo vuosia harrastaneet sitä osseettejä vastaan. Nyt ossettien miliisi puolestaan polttaa georgialiasia kyliä (tosin "emme voi varmuudella tietää ketkä he olevat", Laurén toteaa) , eivätkä aluetta kontrolloivat venäläisjoukot nosta sormeakaan tämän etnisen puhdistustoiminnan estämiseksi.

Venäjän ja Georgian sodan yhteydessä on liian vähän puhuttu eurooppalaisten itselleen ja muulle maailmalle antamasta kielteisestä perinteestä eli nationalismista. Siksi Per Wirtén on milteipä poikkeus, kun hän kirjoittaa:

"Nationalism är mänsklighetens moderna förbannelse. Europas onda gåva till världen. Nu är det Sydossetien och Georgien som bombas sönder i den heliga folkgemenskapens namn. Nationalstatens själva kärna hamras nu fram i städer och byar: att varje land måste vara homogent och varje folk ha eget självbestämmande. Konsekvensen är alltid densamma. De som är "fel" i gemenskapen måste rensas bort." (Dagens Arena 12.8.2008 /http://www.dagensarena.se/index.php?sid=1&pid=20&tid=2026)

Wirtén sanoo myös:

"Kriget i Georgien har inga segrare. Inga good guys - bara bad guys. Därför är det uppseendeväckande hur reflexmässigt kommentatoriet lägger all sin energi, all sin formuleringsförmåga, på att skuldbelägga bara en part, Ryssland. Det gäller även utrikesminister Carl Bildt. Georgien har sedan kriget bröt ut beskrivits som en västvänlig demokrati, alltså underförstått att de är en del av "vi". "

Mutta Euroopasta on myös peräisin ns. federalismi, jonka perusajatuksille ns. Euroopan Union alunperin piti nojata. Arkkinationalistisessa Suomessa federalismista toki ei tiedetä juuri mitään. Esimerkiksi, kuka on Altiero Spinelli?

Jo v. 1941, Natsi-Saksan joukkojen hyökättyä Neuvostoliittoon,suomalaisine asevelijineen, Spinelli laati yhdessä Ernesto Rossin kanssa manifestin "yhdistyneen ja vapaan Euroopan puolesta". Heidät oli tuohon aikaan karkoitettu Ventotenen saarelle, koska he kuuluivat Mussolinin aktiivisimpiin vastustajiin.
Ventotenen manifesti, jota ei taida vieläkään olla saatavilla suomeksi (löytyy kuitenkin helposti internetistä italiaksi ja muille kielille käännettynä), oli EU:n lähtölaukaus. Siksi Euroopan parlamentin rakennus Brysselissä on nimetty Altiero Spinellin nimen mukaan.

An aika kaivaa esiin Ventotenen manifesti ja soveltaa sen pääajatusta nyky-EU:hun. Pääajatus on rauhallinen ja demokraattinen liittovaltio, joka vie kansallisvaltioilta mahdollisuuden keskinäiseen sodankäyntiin. Tästä seuraa, että Venäjä, Georgia ja Etelä-Ossetia on saatava mukaan EU:n jäseniksi. Jotta tämä olisi mahdollista, EU:n ja Venäjän on ensimmäiseksi luovottava toisiaan vastaan tähtäämistään joukkotuhoaseista.

Nykyiset hallitukset, niin EU-maissa kuin Venäjällä, eivät ilmeisesti kykene saamaan Euroopan ydinaseriisuntaa aikaiseksi. Meidän onkin käännetävä selkämme näille hallituksille. Ne edustavat vanhentunutta, katoavaa, suvereeneihin kansallisvaltioihin -- ja nationalismiin - perustuvaa poliittista järjestelmää.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että he ovat valmiit jopa aloittamaan uuden kylmän sodan. Vertaa venäläiskenraalien lausunnot ydinaseiden sijoittamisesta Itämeren laivastoon (perustuu Sunday Times-lehden väitteisiin 17.8.2008). Tai huomioi EU:n yhden korkeimman virkamiehen, herra Robert Cooperin tokaisua The Guardian lehdelle 22.1.2008: "Me tulemme ehkä käyttämään ydinaseita ennen muita, vaikka en sanoisi tätä ääneen". Ellei tämä ole pähkähulluutta, mikä sitten on?

Pikemminkin kuin presidenteistä, ulkoministereistä ja virallisista diplomaateista Euroopan unionin ja ylipäänsä Euroopan tulevaisuus riippuu kansalaidiplomatian ja END-liikkeen elpymisestä. Euroopan sosiaalifoorumi Malmössa 17-21 syyskuuta on tärkeämpi kuin seuraava Euroopan Neuvosto.


Mikael Böök

Poliittinen ja sotilaallinen mutta ydinvapaa EU. Avoin kirje Attacille.

Tervehdys,

toivotan hauskaa ja antoisaa kesää ja kesälomaa! Kesän vietto on minun kannaltani toistaiseksi sujunut varsin mukavasti paitsi että Ilo-kissa (Uni-kissan veli) on ollut kohta viikon kateissa, mikä on hieman stressaavaa.

Sitä minä kuitenkin haluaisin kysyä, että miksi arvioni Irlannin kansanäänestyksestä diskattiin Suomen Attacin Hienkanjyvät-lehdestä?

Uskon, että se johtuu mielipiteestäni, ts. siitä, että kannatan Euroopan poliittista ja sotilaallista mutta ydinvapaata unionia.

Artikkelini Irlannin kansanäänestyksestä voi silti lukea saksaksi "Die andere Zeitungista", ruotsiksi Hufvudstadsbladetista (myös tässä) ja englanniksi Spinelli's Footsteps-blogista. Viimeksi mainitussa on myös pari aiheeseen liittyvää keskustelupuheenvuoroa.

Perustelin äskettäin EU-kantaani yhdessä esitelmässa ja ilmaisin sen myös allekirjoittamalla Saintesin vetoomuksen.

Muuten, kuluvan heinäkuun aikana Attacin 10 periaatetta on uudelleen esillä, koska sen jatkeeksi suunnitellaan "follow-up paper". Onko seurantapaperin luonnos jo käsittelyssä Suomen Attacissa?

Follow-up paperia ei ole näkynyt paljon missään, ei edes Attacin eurooppalaisella sähköpostilistalla (attac-convention), joka on olemassa juuri EU-periaatekeskustelua varten.

Joka tapauksessa Euroopasta ja EUsta keskustellaan neljän peräkkäisen aamupäivän aikana Euroopan Attacin kesäyliopistossa, Saarbrückenissä, 1.-6. elokuuta.
What Kind of Europe Should We Build-seminaarissa. Osallistun seminaarin valmisteluihin Michel Christianin (Lyon) , Siegfried Bernhauserin (Wien) ym:den kanssa.


Ystävällisin terveisin,

- Mikael Böök

Attac vaatii lisää demokratiaa Nurmijärvellä

Kesäyliopistonsa yhteydessä Attac tarttui polttavaan teemaan - demokratian ongelmiin yhtiövallan edessä. "Onko demokratia kaupan" kysyivät järjestön banderollit Nurmijärven keskustorilla lauantaina 5. heinäkuuta. Tässä kuvat tempauksesta, sekä Keskisuomalaisen kirjoitus aiheesta.

boikotista

Lähetimme maanantai-aamuna tiedotteen, jossa kehotimme boikotoimaan Nokian tuotteita vastalauseena yhtiön irtisanomisille Saksassa. Samalla levitimme kehotusta liittyä boikottiin Maailman sosiaalifoorumin verkostojen kautta.

Harvasta tiedotteesta on tullut yhtä paljon huomiota. Yleensä Attacin kaltaisten järjestöjen peruskokemus on, että tiedotteita voi lähetellä tärkeistä aiheista paljonkin, ilman että asiaa huomataan pikku-uutista suuremmin. Nyt mediakenttä kiinnostui Attacin kannoista tavattomasti, ja palautetta, osin vihaista, on tullut tuntemattomilta ihmisiltä runsaasti. Tunnetta siitä, että on tullut astuneeksi pyhän lehmän sorkille, on vaikea välttää.

Luonnollisesti on surullista, jos asia on todella niin, että nykyajan kansallishenki on kulminoitunut huoleen lähinnä amerikkalaisomisteisen pörssiyhtiön menestyksestä. Tämän alamaisasenteen ilmaisut voi huoletta jättää omaan arvoonsa. Jotkut minulle tulleet reaktiot kertovat kuitenkin väärinymmärryksestä, ja sitä on syytä kommentoida.

Attacin kannanoton taustalla on reaktio ylikansalliseen kapitalismiin. Yhtiöiden ja valtioiden välinen valtasuhde on muuttumassa. Yhtiöt toimivat yhä röyhkeämmin, ottaen julkisen sektorin tuet vastaan mutta muuten ilman mitään vastuuntuntoa.

Nokia, siinä missä useat muutkin suuryritykset, on globaali tukiaisnarkkari. ”Subsidy junkies” -nimellä kutsutaan yhtiöitä, jotka voittoisuudestaan huolimatta pyrkivät napsimaan mahdollisimman paljon julkisia tukia ja siirtymään eteenpäin kun tuet on saatu, perustaen pikku hiljaa kannattavuutensa tukiin. Intiassa Nokia toimii erikoistuotantoalueilla, joissa veroja ei tarvitse maksaa käytännössä lainkaan. Euroopassa ei olla niin pitkällä, mutta kuka on niin naiivi, ettei usko yhtiöiden tavoittelevan tilannetta, jossa niiden velvollisuudet on nimimoitu ja julkiset tuet maksimoitu. Vähintään pitäisi ymmärtää se, etteivät suuryritykset tavoittele vapaata markkinataloutta. Ne tavoittelevat voittoa.

Jostakin syystä Attacin kannanottoa tunnutaan innokkaasti lukevan suhteessa protektionismiin. Olen saanut kahdenlaisia vihaisia kommentteja. Toiset ovat sitä mieltä, että Nokiaa vastaan ei saisi protestoida, koska se on suomalainen yhtiö ja tässä boikotilla uhataan kansallista taloudellista menestystä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että tällä boikottikehotuksella vastustetaan köyhien rikastumista, saadaanhan Romaniassa lisää työpaikkoja (ikään kuin keskeinen syy siirtää työpaikat Romaniaan eivät olisi juuri heikommat työehdot). Toisin sanoen, toiset syyttävät kansallishengen puuttesta, toiset liiallisesta kansallisvaltiokeskeisestä protektionismista.

Kysymystä ei tule kuitenkaan nähdä kansallisvaltioiden välisenä asetelmana. Kysymys on, kuten todettua, julkisen sektorin ja yritysten välisestä valtakamppailusta. Miksi meidän tulisi hyväksyä se, että yritykset poimivat julkiselta puolelta sen minkä irti saavat, tilittääkseen entistä suurempia voittoja osakkeenomistajilleen? Julkinen sektori on rientämässä apuun myös Bochumissa. Nokian jälkiä paikataan verovaroilla.

Toiset ovat sitä mieltä, ettei boikotti vaikuta. Ehkä ei. Totta kai keinojen pitäisi olla ensi sijassa toisenlaisia - valtiollisia aloitteita joissa yrityksiltä uskallettaisiin vaatiakin vaihteeksi jotakin. Mutta keinojen vähetessä on silti syytä jotenkin kommunikoida yrityksille, jos niiden toimintaa ei hyväksytä. Boikottien kaltainen brändihäirintä on eräs keino. Parempia saa toki ehdottaa.

Tämä kommentti siis boikotista suuttuneille. Muistutettakoon samalla, että suuttuneet tuntuisivat edustavan selvää vähemmistöä asiassa. Suurin osa ihmisistä on suhtautunut ilolla siihen, että edes yritetään pistää yrityksille kampoihin.

Halukkaat voivat jatkaa keskustelua tässä blogissa.

Teppo Eskelinen

Nokia-kannanotto eri kielillä

Suomen Attacin "Nokia boikottiin"-kannanotto on saatavilla myös ruotsiksi, espanjaksi, englanniksi ... Katso http://www.attac.fi/nokia.

Attac ja lakkauttamiset

Attac kommentoi tänään kannanotossaan tuoretta Nokian päätöstä lakkauttaa tehtaansa Saksan Bochumissa:

KANNANOTTO, JULKAISUVAPAA 21.1.2008

ATTAC: NOKIA BOIKOTTIIN

Nokia ilmoitti viime viikolla, että se sulkee Bochumin tehtaansa Saksassa ja irtisanoo kaikki tehtaan 2300 työntekijää. Päätös lakkauttaa kannattava tehdas on surullinen, mutta osoittaa kuinka epäinhimillisen kapitalismin aikakautta elämme. Erityinen ongelma on, että suurilla yhtiöillä ja sijoittajilla on tällainen määrittävä valta siirtää tuotantoaan vaikka sitä on verovaroin tuettu. Työntekijöillä tai demokraattisesti valituilla hallituksilla ei taas näytä olevan tilanteessa mitään vaikutusvaltaa.

“Koska poikkikansalliset työtaistelut on kielletty, näyttää siltä, että kuluttajien reaktio ainoa tapa puuttua vääryyteen”, toteaa Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli. Attac kehottaakin asettamaan Nokian tuotteet boikottiin myös Suomessa ja kannustaa kaikkia suomalaisia kuluttajia liittymään boikottiin.

“Suomalaiset ovat viime aikoina joutuneet kohtaamaan samankaltaisia tragedioita, kun esimerkiksi Kemijärven ja Summan kannattavia paperitehtaita yritetään sulkea. Tämä osoittaa, että uusliberalismi on todella poikkikansallinen ilmiö. Tavalliset kansalaiset eivät siitä hyödy missään päin maailmaa”, Sauli jatkaa.

Suomen Attac on Maailman sosiaalifoorumin toimintaviikon alla lähettänyt kutsun liittyä boikottiin kaikille globaaleille yhteistyökumppaneilleen. Maailman sosiaalifoorumin puitteissa yli 2000 järjestöä ja liikettä tulee vastaanottamaan Attacin kutsun. Näiden liikkeiden kautta toimii maailmanlaajuisesti yhteensä kymmeniä miljoonia jäseniä.

Lisätietoja:

Mikko Sauli, puheenjohtaja, mikko.sauli@gmail.com, 040 747 4323
Teppo Eskelinen, puheenjohtaja, teeskeli@cc.jyu.fi, 050 357 6587
www.attac.fi / www.attac.org
www.sosiaalifoorumi.fi

Attac on oikeudenmukaista globalisaatiota vaativa kansalaisliike, joka toimii yli 50 maassa. Attac perustettiin ensin Ranskassa vuonna 1998 ja sittemmin Suomessa vuonna 2001 ja se kritisoi erityisesti vapautettujen pääomamarkkinoiden murentavia vaikutuksia demokratiaan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, sekä pyrkii luomaan liikettä ja ehdotuksia maailmantalouden demokratisoimiseksi.

Lissabonin henki: välinpitämättömyys

Muamar al Kadhafi vaati Lissabonin EU-Afrikka huippukokouksessa
korvauksia eurooppalaisten kolonialisesta riistosta Afrikassa.
Kadhafi jätti mainitsematta kuinka kolonialismi jatkuu yhä tänä
päivänä Afrikassa ja Euroopassa, ja niiden suhteissa.
Kadhafi itse on jatkanut jo kohta 40 vuotta eurooppalaisen
siiromaaperinteen hengessä sortoa Libyassa. Omien kansalaisten
ihmisoikeuksien loukkaamisen lisäksi Kadhafin sotajoukot kohtelevat
kaltoin muualta Afrikasta Libyan kautta Eurooppaan pyrkivää
pakolaisia.
Robert Mugabe murhaa, kiduttaa ja sortaa järjestelmällisesti omia
kansalaisiaan, jotka ovat erimieltä hänen politiikastaan. Sudanin
johtajat Omar al-Bashirin johdolla ovat vastuussa kansanmurhasta
Darfurissa ja Etelä-Sudanissa. He ja monet muut Afrikan johtajat myös
ryöstävät kansansa julkista omaisuutta ja sijoittavat varat
ystävällismielisiin eurooppalaisiin pankkeihin Afrikkalaisten
johtajien enemmistö ei harrasta ihmisoikeuksien loukkaamista, ainakaan
järjestelmällisesti. Silti kaksinaamaiset afrikkalaiset johtajat
vaativat yhteisrintamassa, että myös tunnetut ihmisoikeusloukkaajat on
päästettävä EU-kokoukseen, vaikka tietävät tarkkaan mitä he omien
maittensa kansalaisille tekevät.
Myöskään Eurooppalaiset pankit eivät välitä mistä niihin sijoitetut
korruptiojohtajien talletukset ovat peräisin, vaikka tietävät
tarkalleen, että niiden saama rikkaus perustuu rikoksiin. Euroopan
hallituksen tietävät erittäin hyvin, että ihmisoikeusloukkaajien
niiden pankkeihin sijoittamat varat on hankittu riistolla.
Lissabonissa eurooppalaiset johtajat ovat hyvää pataa Kadhafin,
Mugaben ja monien muiden afrikkalaisten ihmisoikeuksien törkeisiin
loukkauksiin syyllistyneiden johtajien kanssa ja poseeravat
isällisesti heidän kanssaan. Isällisesti Eurooppa on näyttänyt jo 500
vuottaa mallia Afrikan omille riistäjille. Eurooppalaiset valtiot ja
EU monin eri tavoin edelleen loukkaa afrikkalaisten ihmisoikeuksia
omilla rajoillaan, tai huolehtivat siitä, että afrikkalaiset
hallitukset tekevät sen jo Afrikassa.
EU-valtiot sortavat viattomia afrikkalaisia pakolaisiaan kaikkein
brutaalimmalla tavalla Välimerellä, jopa surmaa heitä. Vuonna 2006
menetti henkensä 7000 afrikkalaista pakomatkallaan Espanjaan. Suurin
osa heistä kuoli merellä Afrikan ja Kanarian saarten välillä.
Karmaiseva 7000 vainajan luku on Andalusian ihmisoikeusyhdistyksen
arvio. Se esittää varmat todisteet siitä, että vuonna 2006 ainakin
1049 ihmistä kuoli pakomatkalla pelkästään Afrikan mantereen ja
Kanarian saarten välillä ja toiset 118 matkalla Andalusiaan.
Yhdistyksen mukaan on ilmiselvää, että kuolleita on paljon enemmän
kuin pystytään varmasti viranomaisten ja tiedotusvälineiden
raporteista laskemaan. Tuon 7000 uhrin lisäksi lukematon määrä
afrikkalaisia menettää henkensä paetessaan köyhyyttä tai sortoa itse
Afrikassa, joko kotimaassaan ja muiden Afrikan maiden vihamielisillä
rajoilla.
Euroopan rajat eivät ole kuitenkaan sen ystävällisimpiä.
Espanjalaiset järjestöt epäilevät, että Espanjan rajavartiolaitos on
surmannut kymmeniä pakolaista vuosittain, joko ampunut tai jättänyt
tahallaan pelastamatta mereltä. Samoin väitetään toimivan myös Italian
ja muiden Välimeren maiden rannikkovartiostojen. Ainakin Espanjassa
afrikkalaisia pakolaisia asioikseen jahtaavilla rajavartiojoukoilla on
annettu oikeus ampua laitomat tulijat. Näin on toimittu todistetusti
useassa tapauksessa. Amnesty syyttää Espanjaa rankaisemattomuuden
kulttuurista, kun Melillan aidalle kymmeniä afrikkalaisia ampuneita
rajavartiosotilaita ei ole saatu tuomittua. Monta veneellistä
pakolaisia on jätetty hukkumaan jättämättä heidät pelastamatta.
Varmojen pakomatkalla kuolleiden uhrien määrä on kasvanut vuonna 2006
kolmenkertaiseksi vuodesta 2005. Suurin osa heistä kuoli matkalla
Kanarian saarille. Vainajien määrä on kolmenkertaistunut, koska EU on
tehostanut laittoman maahantulon estämistä monilla eri tasoilla ja
tavoilla. Raja on muualta tukittu, joten epätoivoiset pakolaiset
pyrkivät Kanarialle. EU on sijoittanut suuria summia rajavalvonnan
tehostamiseen, uudenaikaisiin laitteisiin ja joukkoihin. Melillan ja
Cemmia rajojen kontrolliin sen sijaan, että suuntaisi apunsa niiden
syiden poistamiseen, jotka luovat pakolaisuutta - siis köyhyyden ja
sorron lopettamiseen.
Eu johtajat tietävät tämän, ja silti he poseeraavat
ihmisoikeusloukkaajien kanssa. EU johtajat tarvitsevat
vapaakauppasopimuksia, EPAt. Euroopplaiset yhtiöt haluavat EPAt ja ne
on saatava millä hinnalla hyvänsä. EPA-sopimusten vuoksi EU-johtajat
poseeravat välinpitämättöminä afrikkalaisten sortajien
kanssa. Ensimmäisten joukossa EPA-sopimuksen allekirjoitti Zimbabwen
Robert Mugabe Pahimmat sortajat toteuttavat helposti EUn
kauppavaatimukset ja allekirjoittavat myös EPA-sopimukset. Kun
ihmisoikeusloukkaajat ovat jo allekirjoittaneet EPA-sopimukset
ensimmäisenä ja livenneet afrikkalaisten yhteisestä rintamasta, muiden
afrikkalaisten valtioiden johtajien on myös lopulta nieltävä EUn
vaatimukset.
EU siis käyttää monella tavoin tietoiseti hyväkseen afrikkalaisten
sortamista. EUn ja Afrikan johtajat pitävät pönäköitä puheita
rajattomasta maailmasta, mutta suojelevat millä hinnalla hyvänsä omia
rajojaan. Ainoa rajattomuus joka Lissabonin EU-Afrikka kokouksessa
vallitsi oli rajaton välinpitämättömyys.

Mika Rönkkö