Globaali politiikka pysyy (edelleen) horisontissa

Vaalit tulevat, mutta ulkopolitiikka loistaa keskusteluissa poissaolollaan. Aukko on huomattu ainakin lehtien pääkirjoituksissa ja kotipihaansa kauemmaksi katsovien ehdokkaiden kannanotoissa. Sen täyttäminen vaatisi ulkopolitiikan käsitteiden remonttia.

Jotta ulkopolitiikka – eli globaalipolitiikka – voisi todella nousta keskusteluihin, pitäisi seuraavat kolme asiaa tunnustaa:

1. Tärkeimmät kohtaamamme ongelmat ovat globaaleja. Tämä tunnustetaan ehkä puheissa, mutta väistämättömiä johtopäätöksiä ei uskalleta tehdä. Globaalit kysymykset ghettoutetaan yksittäisiin raportteihin ja selvityksiin sen sijaan että ne nähtäisiin kaikkien poliittisten ohjelmien välttämättömänä kehyksenä. Resurssien riittävyys, globaalit pörssiromahdukset, kansainvälinen veronkierto ja ilmastonmuutos ovat koko poliittiseen järjestelmään kohdistuvia riskejä ja uhkia.

2. Suomella on mahdollisuus ja velvollisuus tehdä globaalipolitiikkaa. Ei tarvitse katsoa kauemmaksi kuin Norjaan huomatakseen, että kansainvälinen vaikutusvalta ei riipu maan koosta. Sen sijaan se edellyttää tämän päivän ongelmiin sopivaa analyysiä siitä, missä pöydissä mielekästä politiikkaa tehdään. YK-järjestöt, kehitys- ja rauhanyhteistyö sekä monet muut kansainväliset järjestöt sisältävät valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Arvaamattoman suurvallan johtamassa Natossa - auringonlaskun järjestössä - tätä potentiaalia ei ole.

Velvollisuus globaaliin työhön nousee jo siitä, että monet elämäntapamme haittavaikutuksista on ulkoistettu kehitysmaiden ympäristöongelmiksi ja hikipajoihin. Olemme myös itse saaneet aikoinaan kehitysapua.

3. Yhteistyökumppaneita voi ja tulee etsiä muualtakin kuin kylmän sodan aikaisista maailmankartoista. Ulkopoliittista keskustelua tuntuu vaivaavan jonkinlainen fetissi Yhdysvaltojen ja Venäjän suosiosta. Kolumnisti Riku Sihvonen määritteli tämän mainiosti keski-ikäisten miesten identiteettipolitiikaksi: kun vain pääsisimme samaan pöytään yhdysvaltojen kanssa, voitaisiin taistolaisuuden ajan traumoille saada vihdoin päätös. 

Yhteistyökumppanit pitäisi valita eri asiakysymyksissä yhteisten intressien mukaan. Tämä tarkoittaa yhä useammin yhteistyötä globaalin etelän valtioiden, eli kehitysmaiden, kanssa.

On oireellista, että globaalipolitiikan sijaan yhä laajalti puhutaan ulkopolitiikasta. Sanavalinta kertoo omalta osaltaan siitä, että kansainvälisen politiikan ongelmissa ja keinoissa tapahtuneita muutoksia ei olla sisäistety. Attac tulee pitämään niistä ääntä jatkossakin.

Attacin vuosikokous pidettiin eilen. Sen yhteydessä järjestettiin vaalipaneeli globaalipolitiikan kysymyksistä. Useamman puolueen panelisteilta tuntui löytyvän innostusta ja kykyä globaalien kysymysten käsittelyyn.

Kepan vaalikone löytyy osoitteesta http://www.07vaalikone.fi/

Matti Ylönen