Maailman sosiaalifoorumi on toiminut yhteiskunnallisten liikkeiden kohtaamispaikkana ja tulevan toiminnan ideointiareenana nyt seitsemän vuoden ajan. Maailman tasosta ollaan siirrytty alaspäin, ja sosiaalifoorumi onkin versonut lukuisia alueellisempia olomuotoja, kuten nyt vaikka Suomen sosiaalifoorumin (www.sosiaalifoorumi.fi).
Seitsemättä kertaa järjestetty Maailman sosiaalifoorumi Nairobissa herätti monensuuntaisia ajatuksia. Toisaalta järjestelyjen onnistuminen oli erittäin myönteinen yllätys. Ilmeisesti muutama viikko ennen tapahtuman alkua järjestelyt olivat vielä olleet varsin kaaoottisessa tilassa. Kuitenkin afrikkalaiset näyttivät, että hommat toimivat Afrikassa juuri paikallisella tavalla: kaikki onnistuu tarpeeksi hyvin vaikkei koskaan täydellisesti, kunhan asioiden annetaan sujua eikä liikaa stressata.
Tapahtuma olikin erittäin onnistunut, ja toteutti varmasti järjestäjien toiveen: afrikkalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kyseessä oli suuri hengennostatus, ja voi tarjota sikäläiselle toiminnalle uudenlaisen toiminnan momentumin. Ehkä paikalliset järjestöt uskaltavat olla foorumin jälkeen vielä hieman äänekkäämpiä valtiovallan suuntaan. Myös paikallisessa kontekstissa harvinaisia avauksia nähtiin, kun esimerkiksi Afrikan seksuaalivähemmistöt pääsivät tuomaan omaa agendaansa esille eri tilaisuuksissa – hienoa maassa, jossa homoseksuaalisesta toiminnasta seuraava vankilarangaistus kestää toistakymmentä vuotta.
Samaan aikaan sosiaalifoorumi kuitenkin hakee muotoaan. Näiden vuosien jälkeen monet ovat alkaneet toivoa, että foorumi kykenisi organisoitumaan paremmin, käytännössä tuottamaan enemmän konkreettisia poliittisia aloitteita. Pelkkään keskusteluun aletaan väsyä. Kysymys ei kuitenkaan ole helppo. Foorumissa järjestetyt dialogit poliittisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä olivat harvassa ja kuulemma varsin hedelmättömiä. Tulevaisuuden toiminnan pohtimiselle pyhitetty neljäs foorumipäivä oli WSF-päivistä sekavin, ja konkreettisia aloitteita olisi monien mukaan voinut syntyä enemmänkin. Jotain pitäisi siis tulevaisuudessa tehdä.
Monet pelkäävät – aivan syystä – avoimen tilan idean katoamista, jos foorumi alkaa omaksua reaalipoliittisen päätöksenteon toimintamuotoja. Toisaalta useimmille foorumikävijöille sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston toimintalogiikka ja mandaatti on epäilemättä varsin epäselvä, ja monet haikailevatkin perinteisempää järjestömuotoa. Neuvostossa on kuulemma jo pyöritelty foorumin päätäntävaltaa selkiyttävää systeemiä, joka tekisi foorumista enemmän perinteisen järjestön kaltaisen. Aloitteen vastustajatkin tuntuvat pelkäävän suurten kehitysmaiden perinteisen vasemmiston hidasta ulosmarssia, jos avoimen tilan ideaalista pidetään kynsin hampain kiinni.
On kuitenkin tarpeellista muistaa, että sosiaalifoorumin kaltaisia avoimen tilan rakenteita ei ole juuri muualla tarjolla, kun perinteisen organisaatiomuodon rakenteita on maailma pullollaan. Onko foorumin avointa tilaa varaa menettää? Demokratia ja tehokkuus ovat aina toistensa vihollisia, ja jos osallistuvan demokraattisen tilan syvästä ideaalista halutaan pitää kiinni, on poliittisesta tehokkuudesta tingittävä. Tietynlaisen poliittisen kulttuurin vaaliminen saattaa jatkossakin olla sosiaalifoorumeiden tärkein anti.
Vuonna 2008 Maailman sosiaalifoorumia ei järjestetä. Ensi vuosi onkin eri alueiden foorumiprosessien ympärillä toimiville tahoille aika näyttää, että foorumi ei ole pelkkä tapahtuma, vaan kykenee olemaan myös aktiivista ja hajautettua toimintaa synnyttävä prosessi. Toivottavasti näin tulee tapahtumaan.
Teppo Eskelinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti